Hennan huomioita

Keskustelua, kiitos!

2012-02-08T09:11:00.001+02:00

Kolumni Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 8.2.21012

Suomi sai sunnuntaina uuden presidentin, hyvän presidentin. Tulos oli odotettu, mutta ei onneksi kuitenkaan täysin läpihuutojuttu, mitä myös ensimmäisen kierroksen päätyttyä epäiltiin. Toisella kierroksella oli kaksi vahvaa ehdokasta ja ehkä ennakkosuosikin asemaa onnistuttiin jos ei nyt kaatamaan niin ainakin horjuttamaan. Tämä kertoo, että vaalitaistelu ja kampanjointi onnistuivat.

Tärkeämpänä pidänkin tässä vaiheessa odotettavissa olleen lopputuloksen sijaan käytyä taistelua ja keskustelua. Olen tyytyväinen, että 2. kierrokselle päätyivät juuri nämä kaksi ehdokasta. Vaikka presidentin tehtävien hoitamisen kannalta olennaista ei ole seksuaalinen suuntautuminen eikä sotilasarvo, olen salaa vähän tyytyväinen, että nämäkin asiat muiden rinnalla nousivat keskusteluun. Ihmiset pakotettiin miettimään asioita, joihin he eivät ehkä ole ennen samalla lailla törmänneet. Omalta mukavuusalueelta on hyvä välillä poistua ja miettiä, mitä muuta on.

Presidentistä haluttiin arvojohtajaa ja kampanjoinnin aikana arvot nousivat esiin. Arvojen kanssa kisaamassa nähtiin myös ennakkoluulot. Uskon monen äänestäjän joutuneen pohtimaan valintaansa juuri arvojensa ja ennakkoluulojensa kautta. Haaviston esiin tuomat pehmeämmät arvot olisivat varmasti sopineet suurimmalle osalle suomalaisista, mutta ehkä hänen homoutensa tai taustapuolueensa ei sitten sopinutkaan. Talousosaamisella vakuuttanut Niinistö saattoi houkutella äänestämään, mutta nuori vaimo mietitytti. Moni on joutunut valitsemaan kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen pienemmän pahan. Ääniä on varmasti annettu myös jotakin vastaan, eikä niinkään jonkin puolesta.

Valinnat eivät siis ole olleet ihan yksiselitteisiä, eikä äänestyskäyttäytymisen perusteella voida suomalaisia lokeroida. Kaikki Niinistöä äänestäneet eivät ole konservatiiveja eivätkä Haaviston tukijat homoja. Kokoomuslainen seksuaalivähemmistön edustaja on ehkä joutunut miettimään, kumpaa aatetta haluaa äänestämisellään edistää. Jokainen Niinistölle mennyt ääni ei ollut ääni suvaitsevaisuutta vastaan eikä pelkästään Haavistoa äänestämällä saa liberaalin leimaa. Keskusteltavaa riittää ja hyvä niin. Keskustelun kautta havahdumme ajattelemaan ja vain sitä kautta kasvamaan.

Minun valintani on Pekka Haavisto

2012-01-21T18:40:00.000+02:00

Ettei vaan jää epäselväksi... Kirjoitus on lähetetty Ilkkaan viime viikolla, muta ei ainakaan vielä ole löytänyt tietään lehteen asti. Huomista odotellessa. Tässä nyt kuitenkin vielä teille, jotka mietitte ketä voisi äänestää.

Minun valintani on Pekka Haavisto

Presidentti symboloi Suomea. Se, millainen presidentti Suomelle vuonna 2012 valitaan, kertoo paljon myös meistä suomalaisista. Se ei kerro sitä pelkästään meille, vaan koko maailmalle, koska presidentti on Suomen kasvot. Presidentinvaalien kautta me suomalaiset määrittelemme itsemme, kerromme minkälaisia asioita me pidämme tärkeinä ja mihin suuntaan me haluaisimme Suomen kulkevan.

Olen kuullut sanottavan, että Haavisto olisi loistava presidentti, mutta Suomi ei ole valmis siihen. Näin sanoessamme emme usko, että tämä kokenut, ulkomaillakin arvostettu rauhanrakentaja voisi symboloida meitä suomalaisia. Uskomme Haavistoon, mutta emme itseemme. Miksi me suomalaiset emme voi antaa itsestämme sitä kuvaa, että olemme edelläkävijöitä? Että me, kuten presidenttimmekin, olemme avoimia, ennakkoluulottomia ja ennenkaikkea viisaita ja kykeneviä tekemään hyviä päätöksiä.

Haaviston suosio on monelle tullut yllätyksenä. Minulle ei. Tämä johtunee vain siitä, että he eivät ennen käytyä kampanjaa ole tunteneet tätä loistavaa ehdokasta. Nyt televisiotenteissä, erilaisissa keskusteluissa ja kansan parissa kulkiessaan loistanut Haavisto on vakuuttanut Suomen kansan siitä, että hän on paras vaihtoehto Suomen presidentiksi.

Kolumnisti esittäytyy

2012-01-12T14:47:00.000+02:00

Aloitin Etelä-Pohjanmaa -lehden kolumnistina tällä viikolla. Jatkossa juttujani voi lukea sieltä joka toinen viikko. Ensimmäinen kirjoitukseni päätyi kuitenkin yleisönosastolle, koska käsitteli pressanvaaleja ja oli selkeästi yhden ehdokkaan puolesta. Julkaistiin kuitenkin. :)

Julkaistu Etelä-Pohjanmaa -lehdessä 11.1.2012

Anna äänesi parhaalle

Sain ensimmäisen kerran äänestää eduskuntavaaleissa 1999. Silloin taisi ääneni mennä nuorelle demarinaiselle melkein naapurista. Valintaperusteena oli juurikin se, että ehdokas oli läheltä, nuori ja nainen. Vuoden 2000 presidentinvaaleissa ei samoja kriteereitä enää voinut käyttää. Naisia toki oli tarjolla, mutta ei niin läheltä eikä niin nuoriakaan. Muistan äänestäneeni, mutta en ketä.

Sen jälkeen vaaleja on tullut vastaan enemmänkin, ylioppilaskunnan edustajiston vaaleista eurovaaleihin. Yksissäkään ole jättänyt äänestämättä. Parilla viime kerralla oman ehdokkaan löytäminen on ollut erityisen helppoa, kun on saanut äänestää itseään. Aina valinta ei kuitenkaan ole ollut itsestäänselvää ja ääni on tullut annettua välillä ihan jos ei nyt let's go- niin ainakin musta tuntuu-meiningillä. Koskaan ei ääni ole kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä jokaisella annetulla äänellä todellakin on merkitystä. Se nähtiin juuri Yhdysvalloissakin, kun presidentinvaalin esivaalissa Iowan osavaltiossa ehdokas voitti toisen vain kahdeksalla äänellä.

Sitten ensimmäisten vaalieni kriteerit ovat muuttuneet. Nyt valittaessa Suomeen uutta presidenttiä hakukriteereinä ei ole sukupuoli tai ikä. Päätöstä ei ole myöskään tarvinnut tehdä fiiliksen mukaan, vaikka hyvältä tuntuukin. Nyt haetaan pätevintä ja se on löytynyt.

Pekka Haavisto, joka on gallupien mukaan tällä hetkellä kisassa toisella sijalla, on minun valintani Suomen seuraavaksi presidentiksi. Kun presidentiltä vaaditaan ulkopolitiikan osaamista, yhteistyökykyä, kansainvälisyyttä ja humaania otetta, löytyvät kaikki nämä Haaviston vahvuuksista. Lisäksi hän on kokenut kotimaan politiikassa, edelläkävijä ympäristöasioissa sekä vankkumaton ihmisoikeuksien puolustaja. Hän on miellyttävä ja edustava, kielitaitoinen kosmopoliitti. Rauhan nobelisti, tasavallan presidentti Ahtisaarikin on hänestä veikannut seuraajaansa.

Haavisto on myös aidosti kiinnostunut tehtävästä, eikä ole mukana vain vauhdittaakseen puolueensa menestystä syksyn kunnallisvaaleissa. Ennen ehdolle suostumistaan hän edellytti taakseen kannattajia myös muista puolueista, joita ei ole ollut vaikea löytää. Haaviston tukena olevaan kansalaisvaltuuskuntaan on ilmoittautunut tukijoita niin oikealta kuin vasemmalta. Haavisto on ehdokas, joka yhdistää edelläkävijöitä. Tämä puoluettaan suurempi ehdokas on valmis rakentamaan kokoaan suuremman Suomen. Antakaamme me hänelle siihen mahdollisuus. Sen voit tehdä äänestämällä.

Nyt kidnapattiin Haavisto!

2012-01-10T21:47:00.000+02:00

Vähän erilainen presidenttitentti. Katsomisen arvoinen pätkä. Paras kohta on kyllä ihan alussa, kun Pekka toteaa, että etenkin maakunnissa on sanottu, että ei se mitään että olet homo, mutta kun olet vihreä. Niin ja jos vielä mietit, kenelle äänesi annat, on tässä minun mielestäni paras vaihtoehto. Lisää Haavistosta kampanjasivuilla.

Tapahtunut tänä vuonna

2012-01-10T21:22:00.001+02:00

Ruusu sai uuden nimen, Ronja Elina. Ronja ihan vain siksi, että hän näyttää ihan Ronjalta, toisen nimen lainasimme kummitädiltä. Jotenkin se Ruusu vaan kummittelee edelleen, eikä kieli ja mieli meinaa taittua ja tottua uuteen millään. Ajan kanssa.

Talven parhaiden ulkoilukelien alkaessa me vietämme aikaa sisällä. Siiri vietti nuhan jälkeistä laatuaikaa isänsä kanssa terveyskeskuksessa sunnuntaina illalla ja kotiin palasivat korvatulehduksen kanssa. Huomenna on pakko päästä pihalle, sen verran on seiniä jo tänään koeteltu.

Edellisestä johtuen kaksi päivää neljän seinän sisällä. Vaatii ehdottomasti nollausmatkan kaupungille. Käteen jäi (alennuksesta, eli säästin!) aika kalliit kengät. Mutta niitä pidetäänkin sitten joka päivä ulkoillessa. Toivottavasti kestävät sen saman 15 vuotta, minkä edeltäjänsä. Huomenna todellakin mennään pihalle, nämä pitää testata!

Posti toi eilen Ottobren kaavalehden ja tänään Modan. Enää puuttuu aikaa toteuttaa ne kaikki ihanat ohjeet. Ja ompelukonekin taitaa olla vielä naapurissa lainassa. Aina voi haaveilla. Lukematta ovat vielä myös uusin Avotakka ja Deko, jotka kyllä ilmestyivät postilaatikkoon ihan yllättäen ja pyytämättä. Niistäkin taitaa löytyä kaikkea kivaa, mutta niiden ideoiden toteuttamiseen taitaa tarvita jotain muutakin kuin aikaa ja ompelukoneen. Kummasti kyllä tämä tammikuu saa aikaan valtavan tarpeen uudistua ja uudistaa.

Jälleen edelliseen liittyen, uudistuin ja hankin uudet silmälasit. Nyt on keltaista!

Kuntoalijäsenyyskin palasi raskaustauolta vuoden alussa. Vielä ei vaikutusta.

Joulurauhaa

2011-12-23T11:45:00.001+02:00

Todistettavasti ainakin vähän on valkeaa joulua.

Perhepotretin voimin, jouluiloa!

Sattuuhan sitä

2011-12-20T21:49:00.001+02:00

Blogiystäväni Vilukissi tunnusti, kuinka oli etsinyt puhelintaan puhuessaan siihen. Vilukissin tunnustuksesta rohkaistuneena päätin minäkin tunnustaa vastaavanlaisen tapauksen. Ruusu nukkui tänään pihalla vaunuissa. Heräili sieltä sitten ja nostin sisälle ja rupesin imettämään. Siinä syöttäessäni sitten mietin, että olen nyt tässä sitten jumissa, enkä pääse hakemaan, jos se vauva sattuu tuolla ulkona nyt heräämään. Että sattuu sitä.

Kohokohtia

2011-12-19T22:08:00.000+02:00

Tänä vuonna ei leivottu itsenäisyyspäivänä, mutta leivottiin kuitenkin. Ja mummolassa tietenkin. Koskahan täytyy itse tehdä taikina ensimmäistä kertaa? Pelliltä löytyi ainakin muumeja, sydämiä, possuja ja kuusia, you name it. Tärkeintä toki tuntui olevan taikinan syönti, ainakin pienimmällä. Sitä muistettiin etukäteenkin varmistella, että saahan sitä taikinaa sitten maistaa. No saihan sitä, jopa syödä.

Viime viikon kohokohtiin kuului ehdottomasti myös puukökkä toisessa mummolassa. Siellä kun on traktori. Isänsä tyttö.

Ruusu puolestaan pääsi ensimmäistä kertaa matkustamaan junalla, kokoukseen Kokkolaan. Kokous ei tokikaan ollut ensimmäinen, niitä on jo muutama takana. Ja pääsee kyllä mukaan toistekin, hyvin yhteistyökykyinen kokousvauva.

Maitoa, olkaa hyvä

2011-11-27T21:28:00.000+02:00

Kiitos Salamatkustajalle tästä! Jotenkin on ajankohtainen aihe, joten en voi olla jakamatta. Tervetuloa kahville!

Käy myös Project Maman luona tarkistamassa, oletko valeäiti. Itse joudun tunnustamaan syyllisyyteni.

"Ruusu"

2011-11-21T20:46:00.000+02:00

5.11.11, 4012 g ja 52 cm

Vauvalle valmista

2011-10-26T13:23:00.000+03:00

Lankana Novita Polku, Ohje Novitan syksy 2011 lehdestä

Tätä on tehty koko loppukesä ja syksy, mutta nyt on vihdoinkin valmista. Kun on muutaman vuoden neulonut lähinnä tuubeja ja muita suoria kappaleita, isoilla puikoilla ja paksusta langasta, yllättää tämänkaltainen neulomus täysin. Yhtä laskemista ja kaventamista ja lisäämistä. Ja miten hitaasti se edistyykään! Nyt on haalari kuitenkin valmis ja vauva voi tulla. Ja aikalailla valmista alkaa olla muutenkin.

Kuuluisaa sairaalalaukkua en ole kuitenkaan pakannut. Mitä ihmettä sinne laittaisin? Kaikkea kun tarvin vielä täällä kotona, en todellakaan osta uusia rasvoja ja saippuoita sitä varten. Eiköhän sitä nyt sen verran ehdi, että ne saa kaapista mukaansa. Enkä usko, että niitäkään tarvitsen juuri h-hetkellä. Ehtinevät paikalle jälkitoimituksenakin. Lehtiä tai kirjoja en myöskään aio mukanani viedä, ainakaan mikäli kiireellä lähdetään, eiköhän siellä riitä tekemistä. Ainut pakollinen mukaan otettava taitaa olla neuvolakortti, se pitää varmaan laittaa jonnekin näkyvälle paikalle.

Jotenkin sitä muutenkin suhtautuu hommaan vähän rennommin näin toisella kertaa. Hoitopöytä on kasattu ja pieniä vaatteita ja vaippoja varattu vähän laatikoihin, mutta siinäpä ne valmistelut taitavat ollakin. Kolme vuotta sitten oli vähän eri meininki. Löysin kaapeista tavaroita, joita ei oltu tarvittu lainkaan, mutta jotka kuitenkin oli pitänyt hankkia, kun jossain niin luki. Nyt luotan siihen, että pärjäämme ilman hoitoöljyä ja talkkiakin. Kaupat kun nyt kuitenkin ovat auki myös sen synnytyksen jälkeenkin.

Jännittäähän se silti. Joko ensi yönä?

Kaunista

2011-10-15T19:18:00.000+03:00

Ihana ilta eilen Rytmikorjaamolla, uskomaton Johanna Kurkela. Nyt taas jaksaa.

Epäonnistumisia

2011-10-13T15:50:00.000+03:00

Tänään vietetään Kansallista Epäonnistumisen Päivää. Hauska idea. Päivän tarkoitus on muistuttaa, kuinka onnistumiseen yleensä tarvitaan epäonnistumisia, joista ei suinkaan tule lamaantua, vaan yrittää rohkeasti uudelleen. "On tosiasia, että epäonnistuminen on yksi menestyksen kulmakivistä. Sen kautta saatu oppi on korvaamaton voimavara. Epäonnistuminen on ennen kaikkea oppismiskokemus. Sen ei saa antaa viedä osaajilta uskoa ja rohkeutta rakentaa suomalaista talouskasvua sekä paloa nousta ylös jaloilleen kerta toisensa jälkeen — ja yrittää uudelleen."

Jotenkin näin kotiäitinä sitä toivoisi jokaisena päivänä arvostettavan näitä epäonnistumisia yhtä paljon. En tiedä miksi, mutta monet tämän hetken epäonnistumisista tuntuvat kulminoituvan juuri lastenkasvatukseen. (Ehkä siksi, että muuta elämää ei tällä hetkellä juuri ole.) Ja vaikka olisikin, ja niillä joilla on, menee lastenkasvatus monien muiden juttujen edelle tässä kategoriassa. Johtuuko se siitä, että vanhemmuutta tuntuu olevan helppo arvostella ja kritisoida? Jokaisella tuntuu olevan mielipide, miten lapsia tulisi kasvattaa, etenkin niitä naapurin omia. Ja näin on, vaikka kukaan tuskin tietää, miten täydellinen vanhemmuus tulisi oikeasti toteuttaa. (Tai jos on, niin kertokaa heti!) Vanhemmuuteen ei ole koulua, jossa kerrotaan, kuinka asiat tulisi hoitaa, eikä sitä voi opiskella ja turvautua sitten maisterin papereihin pahan paikan tullen.

Päivän teeman mukaan epäonnistumisen jälkeen tulisi yrittää aina uudelleen, eikä jäädä tuleen makaamaan. No, eipä ole paljon vaihtoehtoja. Harva vanhempi luovuuttaa vastoinkäymisten ilmaannuttua, ja hyvä niin. Epäonnistuminen vanhemmuudessa, vaikka yleistä onkin, on kuitenkin jollain tavalla lohdullistakin. Jotenkin sitä tietää, että yksi moka ei kuitenkaan pilaa sitä lasta ihan kokonaan. Eikä ehkä kolmekaan.

Taitaa mennä ihan puhtaan epäonnen piikkiin, mutta meillä on päivää vietetty kuitenkin ainakin osittain teeman mukaan. Aamuherätys viideltä korvakipua huutavan lapsen itkuun takasi loistavan alun. Edellinen kuuri kyseiseen vaivaan on nautittu kaksi viikkoa sitten. Aamupäivä kului lääkäriin pääsyä odotellessa ja sitten sopivasti ennen lähtöä yrittäessäni saada lasta syömään jotain, tuli oksennus. Lääkäriin kuitenkin selvittiin ja diagnoosikin varmistui, tällä kertaa molemmissa korvissa. Ja vaikka tästä en itseäni syytäkään, niin silti en ihan koe äitinä tänään onnistuneenikaan. Nappiin siis meni, epäonnistumisenpäivän tavoite saavutettu!

Pesänrakennusta

2011-09-24T14:59:00.000+03:00

Vanhasta omakotitalosta löytyy aina joku kohta, joka vaatii vähän laittoa. Meillä on nyt keskitytty eteiseen ja koitettu saada siitä vähän toimivampi. Vielä ei ole luvassa before ja after kuvia, koska after-tilaa ei ole täysin vielä saavutettu. (Viikonloppu siinä piti mennä, nyt on kulunut 3 viikkoa...) Muutamia yksityiskohtia olen kuitenkin jo viimeistellyt ja tästä alla olevasta olen erityisen ylpeä. Idea sai alkunsa sisustuskaupassa, kun ihailin jotain avaimille tarkoitettua taulua ja ystävä totesi, että tee kuule itte. No minä tein. Sopurahasta hain koukut ja kehykset löytyivät käyttämättöminä laatikosta, ostettu vuonna 2008 Saariselältä jostain matkamuistomyymälästä. Kehykset vaan kaksipuolisella teipillä kiinni seinään ja koukut naulalla kiinni. Taustalla muuten liitutaulumaalia, muuten ei ehkä mustaa seinää olisi eteiseen valittu. Ja täytyy sanoa, että olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen!

Alla olevaan lauseeseen olen nyt törmännyt viime aikoina toistuvasti ja jotenkin alkoi tuntua, että sopisi myös tänne meille. Veikkaan, että tilanteita, joissa ajatusta voisi hyödyntää, riittää jatkossakin. Joten nyt se löytyy teippinä meidän seinästä. Seuraava tavoite on pystyä noudattamaan ohjetta.

Vaihtoehtoja lapsiperheille

2011-09-15T22:03:00.000+03:00

Nyt kotona ollessa meillä on Siirin kanssa ollut aikaa tutustua Seinäjoen tarjontaan lapsiperheille. Ja täytyy myöntää, että olen yllättynyt tarjonnan määrästä. Pari kertaa viikossa Siiri käy seurakunnan kerhossa, ihanat tiistai- ja torstai-iltapäivät ovat siis Äidin Omaa Aikaa, tykkään. Hetken päästä toki toisin, mutta nautitaan nyt! Eikä neitikään pahana tunnu pitävän näitä leikkihetkiä toisten lasten ja uusien lelujen parissa. Siis täydellinen win-win.

Tämän lisäksi olemme nyt käyneet Pikkutaidiksessa Seinäjoen taidehallilla, Kulttuuriyhdistys Kurpitsan Cafe Kurpitsassa, Mannerheimin lastensuojeluliiton Porinatuvassa sekä Tarzan ja Keiju liikuntakerhossa. Ja kaikkiin näihin ehdottomasti menemme toistekin. Kokeilematta on vielä ainakin kaupungin järjestämä avoin päiväkoti. Vinkkaa ihmeessä, jos tiedät vielä jotain kokeilemien arvoista! Tekemistä siis riittää, joka paikkaan ei edes ehdi ja vaatii suunnittelua, että saa haluamansa sopimaan kalenteriin. Meillä kotivanhemmilla on siis hyvät oltavat, sillä kaikkiin näihin olennaisena osana kuuluu paitsi lasten tekeminen ja virikkeet niin myös äitien ja isien virkistyminen. Kyllähän niitä satuja voisi lukea kotonakin ja vesivärit sekä kasa leluja löytyvät varmaan melkein joka perheestä, mutta onhan se mukava samalla itsekin vaihtaa kuulumisia muiden aikuisten kanssa.

Kaikki vanhemmat eivät näihin aktiviteetteihin kuitenkaan pysty tai jaksa lastensa kanssa osallistua, mitä moninaisemmista syistä. Siksi pidän nyt säästötoimien aikaan esiin noussutta subjektiivisesta päivähoidosta luopumista huonona ideana. Perheiden mahdollisuutta valita, kuinka lasten hoito järjestetään, ei tulisi kaventaa. Koska kuitenkin päivähoitopaikat täällä Seinäjoellakin pullistelevat, voisi olla aika miettiä erilaisia vaihtoehtoja virikehoidon järjestämiseen perheille, joissa vanhemmat eivät ole töissä. Yksi vaihtoehto voisi olla leikkipuistotoiminta, jota tarjotaan esimerkiksi Turussa. Leikkipuistotoimintaan vanhemmat voivat jättää leikki-ikäisen hoitoon aamupäivän ajaksi. Toiminta tapahtuu ulkona, nimensä mukaan puistossa. Tarjolla ei ole ruokaa, vaan lapset haetaan kotiin syömään. Helsingissä kaupunki tarjoaa kerhotoimintaa, joka on muuten hyvin samankaltaista, mutta siellä tarjolla on sisätilat.

Uskon, että moni lapsensa virikehoitoon vievistä vanhemmista myös Seinäjoella tarttuisi tämänkaltaiseen vaihtoehtoon mielellään. Näin päiväkoti- ryhmis- ja perhepäivähoitopaikat säästyisivät niille, jotka niitä tarvitsevat työn tai opiskelujen vuoksi. Leikkikenttä- ja kerhotoiminnan järjestäminen tulisi kaupungille huomattavasti halvemmaksi kuin esimerkiksi hoidon järjestäminen päiväkodissa. Puistoja kaupungissa on, lelut eivät mielettömiä maksa eikä ruokailuista tulisi kustannuksia. Käytännössä tarvitaan henkilökuntaa, jonka palkoista tietenkin koituu kustannuksia, mutta vähemmän kuin jos lapset olisivat kokopäivä- tai edes puolipäivähoidossa muissa paikoissa. Jo mainitsemastani subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta en kuitenkaan halua luopua, mutta rinnalla voidaan tarjota muita, kevyempiä vaihtoehtoja, jolloin perheiden valinnanmahdollisuudet lisäntyvät.

Omenoita

2011-09-11T20:57:00.000+03:00

Sisko kävi kylässä ja teki herkullisia uuniomenia. Tässä vasta matkalla uuniin, sieltä tullessa nautittiin vaniljajäätelön kera. Nam, saa tulla toistekin! Ja ilman herkkujakin ovat toki ihania ja toivottuja vieraita, sisko ja ihanainen kummipoika, joka oli oppinut kävelemään. Ja oppipa poika täälläkin uusia temppuja, pääsi nimittääin itse vatkaamaan rahkaa ja tietenkin asiaan kuuluvasti nuolemaan vispilän.

Omppuja on täällä nyt työstetty muutenkin. Omenasosetta löytyy pakastimesta ja teinpä kaveriksi muutamaa sorttia omenapiirakkaakin. Ja tänäänkin nautittiin jälkkärinä omenoita, omenakaurapaistoksen muodossa. Mitähän sitä vielä keksis?

Syyspuutarhassa

2011-08-30T22:12:00.000+03:00

Huomasin juuri, että en ole tänä kesänä tehnyt ollenkaan puutarhapostausta. Onneksi vielä ei ole myöhäistä, vaikka aika paljon satoa on jo kerätty talteen. Pakastimet pullistelevat vitamiineja ja ylimääräinen jääkaappi varastossakin on jo kytketty päälle, kätkien sisälleen mehut ja hillot. Martta minussa on taas herännyt henkiin! Jotain herkkuja on kuitenkin edelleen myös maassa.

Komea kukka, vai mitä? Löytyy kasvimaalta, salaattipenkistä. Salaattia on todellakin riittänyt, ja kuten kuvasta näkyy, ihan kaikkea ei ole ehditty syödäkään. Aivanhan tätä voisi kasvattaa kukkapenkissäkin.

Kesäkurpitsan satokausi taitaa olla vasta aluillaan, sen verran on uusia kukkia tulollaan. Lämmin loppukesä lienee olleeen kesäkurpitsalle mieleen. Hyviä reseptejä otetaan taas vastaan!

Myös vadelmia on saanut kerätä jo reilun kuukauden. Tänään ei puskissa enää näkynyt kovin paljoa raakileita, mutta aion kyllä hiippailla vielä kokeilemaan onneani.

Tillin kasvatuksessa en onnistunut, mutta persiljan kanssa kävi sitäkin paremmin. Paljon olen jo pistänyt pakkaseen, nyt pitäisi vielä kokeilla kuivaamista.

Tämä menee nyt vähän eri kategoriaan edellisten kanssa. Surin ruusujani koko kesän, kun ei kukkia näkynty, mutta ne lienevätkin myöhäistä lajiketta. Kuva on todellakin otettu tänään ja nuppuja on muutama tämän lisäksikin.

Kun vielä pääsen laillisiin omenavarkaisiin ystävän luo, alkaa saalista talvea varten olla aika hyvin kasassa. Ompuista teen ainakin hilloa ja tänään ensimmäistä kertaa kokeilemaani uuniomenapuuroa, jota tullaan meilla syömään toistekin. Tässä ohje:

5 dl maitoa

1,5 dl neljän viljan hiutaleita (myös muut hiutaleet käyvät)

1 rkl sokeria

n. 2,5 dl omenaraastetta

ripaus suolaa

Sekoita aineet vuokaan ja pistä uuniin. Kiertoilmauunissa meillä riitti 150 astetta ja 1,5 tuntia. Nam!

Neiti 3-vuotias

2011-08-28T21:17:00.000+03:00

Vihdoinkin koitti koko kesän odotettu päivä, Siirin 3-vuotissynttärit. Vielä viime viikolla neiti joutui leikkikentällä vastaamaan ikäkyselyyn "vasta kaks", tietenkin huokauksen saattelemana. Nyt on harjoiteltu sitten kolmen sormen näyttämistä, yllättävän vaikeaaa.

Tänä vuonna äidin kondiittoritaidot joutuivat koetukselle, kun toiveena oli pinkki kakku. Onneksi ei vielä ainakaan mitään haastavampaa, pinkki oli suhteellisen helppo toteuttaa punaisella elintarvikevärillä. Innostuin kuitenkin sitten kokeilemaan vähän enemmän ja tein pinkin perhoskakun, tietenkin pinkeillä sankarin valitsemilla koristeilla. Ja kyllä maistui!

Lahjoja riitti, tässä yksi suosikeista. Voi olla, että talven mittaan näitä vaunuja nähdään paljon kotikatuja kiertämässä.

Ahvenanmaalla

2011-08-12T21:27:00.000+03:00

Meidän perheen kesälomamatka tehtiin tänä vuonna Ahvenanmaalle. Vietimme pari päivää Maarianhaminassa, joka osoittautui pienemmäksi paikaksi kuin olin kuvitellut, mutta mukava kylähän se oli. Parasta tässäkin lomassa oli kuitenkin kiireetön yhdessäolo.

Matkat saarelle tehtiin tietenkin laivalla, pallomeressä.

Jos Ahvenanmaalla jotain pitää tehdä, on se pyöräily.

Myös rahtilaiva Pommern tuli valloitettua.

Vesi meressä oli vähän viileää, mutta rannalla oli muitakin viihdykkeitä.

Ihana, raikas merituuli.

Löytöjä

2011-07-24T18:06:00.000+03:00

Toiselle romu on toiselle tarpeellinen. Ja kauniskin. Vai mitä sanotte tästä?

Löysin tämän, kun vein tavaraa kierrätysasemalle. Siellä se odotti ottajaansa pienmetalliluukun yläpuolella. Ei ilmeisesti ollut mahtunut sisälle. Vaikka kyljessä lukee leipää, ei sisällä ollut syötävää dyykattavaksi, vaan täysinäinen (!) tuhkakuppi ja ihan toimivan näköinen silitysrauta. Ne jätin tunteettomasti paikalleen, mutta leipälaatikko koristaa nyt meidän keittiötä.

Välillä on kyllä vaikea käsittää, mitä ihmiset ajattelevat viedessään jätteitään näille kierrätysasemille. Lähellämme on pieni keräyspiste, jossa on astiat paperille, pienmetallille ja lasille. Ympärys kuitenkin täyttyy usein tavarasta, jota ei todellakaan voi luokitella mihinkään näistä. Vai mihin sijoittaisitte jätesäkillisen vaatteita tai kokonaisen polkupyörän? Hyvä ja tarpeellinen palvelu on pian historiaa, mikäli paikat eivät pysy siisteinä ja aiheuttavat kerääjille päänvaivaa.

Toisen löydön tein kirpparilta. Se on parhaillaan pakkasessa, joten kuvaa ei ole valitettavasti saatavilla. Kyseessä on Tupperwaren mehujäämuotti, jolla saa kerralla tehtyä 6 mehujäätä. Ihan ilmaiseksi ei irronnut, mutta eipä paljon muutenkaan, maksoin muoteista 1 euron. Niistä tulee niin lapsuus mieleen! Jäätyisivät jo, en malta odottaa, että pääsen testaamaan!

Vähän epämiellyttävämpi löytö tuli eilen vastaan parvekkeella, nimittäin ampiaispesä. Eikä mikään pieni, vaan ainakin kahvipannun kokoinen. Nyt kaivataan hyviä vinkkejä, miten siitä pääsee eroon.

Maalla on mukavaa

2011-07-13T12:49:00.000+03:00

Etelä-Suomen reissulla vei ystävien koira ja sen talutus voiton jopa Korkeasaarten eläimistä. Todellista neitiä vaan maaseudun tuoksut ottivat vähän nenään ja ulkoilu piti suorittaa osin nenästä kiinni pitäen. Myönnetään toki, että tuo takana oleva kasa tuntui myös äidin aisteissa.

Hortonomin vikaa?

2011-07-04T16:05:00.000+03:00

Omasta päästä ja vähistä värkiistä, kuten äitini on tavannut sanoa. Vaikka värkkejä nyt tuolla puutarhassa riittääkin. Oma pää sen sijaan on hyvinkin lomatunnelmissa ja vähillä varusteilla liikenteessä. Eli juuri niin kuin kuuluukin!

Huonosti käyttäytyvät aikuiset

2011-06-16T22:35:00.000+03:00

Suurimmalla osalla tämän blogin lukijoista lienee jotain kokemusta lapsista. Ja lapset eivät aina käyttäydy ihan normien mukaan, eiväthän? (Ellei lapsen normi ole jo suoraan käyttäytyä välillä huonosti?) Sain kuitenkin todeta taas, että näin eivät aina tee aikuisetkaan.

Vierailimme eilen laivalla. Päivä saaristossa eli laivanvaihto Maarienhaminassa ja illaksi kotiin. Reissu oli oikein mukava, mutta muutaman surullisenkin huomion tein. Kunnon äitinä (ja entisenä laivan leikkitätinä) ojensin tietenkin lastani pallomeressä, että palloja ei saa heittää. No, eihän se uskonut kerrasta, eikä toisestakaan, joten jouduin toteuttamaan uhkaukseni ja poistamaan neidin kuohuista. Nyt kaikki meidän Siirin tuntevat jo tietävät , mikä oli reaktio: noin 15 minuutin raivarit laivan käytävällä. Itse jo tottuneena seisoskelin vieressä varmistaen, ettei neiti satuta itseään, enkä muutenkaan nähnyt tilanteessa mitään erityistä. Lapset nyt vain reagoivat näin. Tai ainakin meidän lapsi. Vieressä hedelmäpeliä paukutteli kuitenkin vanhempi rouva, joka alkoi jo ensimmäisen minuutin aikana pyöritellä silmiään. Hetken päästä peitti korvansa käsillään ja alkoi mutista itsekseen. Hymyilin ja ajattelin, että saan myötätuntoa. Toisin kävi. Sain kuulla, kuinka hän ei ollut koskaan nähnyt, että kukaan lapsi käyttäytyy tällä tavalla. Sain kehotuksen viedä lapseni kotiin ja pysyä siellä, jos lapsi ei kerran osaa käyttäytyä. Lapseni aikaan saamaa meteliä ei kuulemma kestä kuunnella eikä rouva ollut tullut laivalle kuuntelemaan huutoa. Ja nämä kehotukset toistettiin muutamaan otteeseen.

Uskotte varmaan, että tässä kohtaa kiehui jo yli. Jokin hyvin kasvatettu osa sisälläni (vanhempani lienevät onnistuneet paremmin kuin minä) kuitenkin kehotti olemaan vain hiljaa. Jotenkin on vain niin vaikea ymmärtää ihmisiä, jotka toimivat näin. Onneksi ohi kulki myös ilmeistä päätellen kohtalotovereita, jotka osoittivat myötätuntoa sopivasti säälivin katsein. Ehkä sittenkin muidenkin lapset käyttäytyvät joskus näin?

Vierailin muuten ensimmäistä kertaa laivan leikkihuoneessa asiakkaana. Toinen laivoista sattui olemaan vielä juuri se sama laiva, jolla minäkin töitä tein. Oi niitä aikoja, hetkiä Muumina ja Pikku Myynä. Erityisen hyvin mieleen on jäänyt kommenti, jonka Pikku Myynä esiintyessäni kuulin eräältä pieneltä pojalta: miksi sä Pikku Myy olet noin iso?

Punamultaa

2011-06-05T21:08:00.000+03:00

Vaikka otsikko voisi sopia johonkin toiseenkin ajankohtaiseen aiheeseen, tarkoittaa se meidän kohdalla ihan vaan sitä aitoa ja oikeaa, punamultamaalia. Keskiviikosta asti on meidän tuvalla maalattu, maalattu ja maalattu. Juurikin sillä punamullalla. Ja pian on valmista. Muutama viimeistely ja paikkaus vielä niin se on siinä. Onneksi tätä ei ihan joka kesä tartte tehdä.

Talkooväkeä riitti. Kukin maalaa korkeudeltaan.

Välillä piti turvautua apuvälineisiinkin, kun oma pituus ei riittänyt. Ja kyllä, se olen minä!

Projekti avasi myös ihan uusia ulottuvuuksia ja näkökulmia omaan tupaan.

Kyllä äiti tietää

2011-05-15T20:59:00.000+03:00

Nyt tiedän, mitä on kyselyikä. Miksi? Ai miksi? Äiti miksi? Eikä mikään selitys kelpaa, vaan saa aikaan monta lisäkysymystä. Vastaamatta jättäminen puolestaan pistää toistamaan ja lopulta ääni on niin vaativa ja kova, ettei voi olla enää vastaamatta. Joskus (lue usein) olen nokkeluuksissani vastannut vain, että siksi. Nyt sitten saan nauttia itse samasta vastauksesta jotain kysyessäni. Parempi on vaan tunnustaa, että en tiedä, mutta kun siitäkin seuraa jatkokysymys, että miksi. Niin, kyllähän äidin pitäisi tietää.

Kuvakuulumisia

2011-05-07T20:54:00.000+03:00

Pyöräilykuva pääsiäiseltä. Vaikka ilme kertoo jotain muuta, tämä on tällä hetkellä lempipuuhaa. Pyöräillä pitäisi koko ajan ja joka paikkaan. Ja yllättävän pitkiä lenkkejä on jo tehtykin ja äiti ja isä saavat välillä todellakin pistää tossua toisen eteen, jotta pysyvät perässä. Ja huomaa Hello Kitty sangossa, ne ovat nyt valloittaneet tämän tuvan totaalisesti.

Pihatouhut maistuvat muutenkin. Jopa niin paljon, että ulko-ovea saa pitää lukossa, ettei neiti omin luvin lähde ulkoilemaan. Takaoven lukko ei tosin enää ole kovin hyvä lapsilukko, sillä se osataan jo avata itse.

Tässä kuvassa yksi syy, miksi piha kiehtoo. Pääsiäislauantain aikamoisen kokoamisurakan jälkeen on meilläkin pompittu, pompittu ja pompittu. Tässä seurana naapurin Aada. Käy muuten urheilusta.

Toukokuu on täällä

2011-05-01T20:57:00.002+03:00

Puutarhahommia, vapputoria, munkkeja ja simaa, takuuvarma toukokuun aloitus. Puutarhassa marjapensaat saivat ansaitsemansa paikan ja järjestyksen ja muutkin pensaat siistittiin. Viime kesänä pienennetty kukkapenkki ei ota uskoakseen uusia rajoa,vaan kukkia puskee ruohon keskeltäkin. Mikä on vaan ihanaa. Siinä on pikkupuutarhurillekin hommaa, näitä kukkia kun on lupa kerätä.

Vapputorilla oli ponejakin ja puutarhurista tuli hetkessä hevoskuiskaaja, niin rohkeasti neiti otti ponia ohjista ja sitten mentiin. Ja tietenkin pakollinen ilmapallo piti hankkiman, äidin iloksi ihana vaaleanpunainen Hello Kitty löytyy nyt meidänkin katosta.

Vaaliväsymys alkaa väistyä ja tämä koneella istuminenkin maistua taas muulta kuin työltä, joten luvassa on enemmän juttuja tännekin. Myös kuvia lupaan, kunhan kaivan kameran talviteloilta.

Puolestasi

2011-04-15T13:52:00.000+03:00

Tähän ei ole paljon lisättävää. Muista käydä äänestämässä!

Pimeys katkaisee hiljaisuuden

2011-03-26T20:49:00.000+02:00

Valot on nyt sammutettu. Muutenkin täällä voidaan blogihiljaisuudesta huolimatta ihan hyvin.

Joku on ehkä saattanut huomata, että käy se ainakin vaalipaneeleissa nykyään, kun ei paljon muualla kodin ja työpaikan lisäksi näy. Sitä se nyt on vielä kolme viikkoa. Pari viikkoa sitten hierojalla kokeiltiin akupisteitä jalkapohjista ja ihmetyksekseni sain kuulla, että minulla ei ole stressiä. Siippa voisi olla eri mieltä.

Äänestää voit muuten numerolla 122. Ja jos iltalenkille kaipaat haastetta, niin vaalilehtiä riittää jaettavaksi ihan varmasti sinullekin.

Nyt pimeyden pariin.

Tilkkurekka

2011-02-10T14:51:00.000+02:00

Tätä ei ole voinut ohittaa tai olla huomaamatta, sen verran monessa paikassa olen sen nyt nähnyt. Kyse on Marttaliiton ja Novitan Tilkkurekkakiertueesta. Ideana siis virkata isoäidinneliöitä. Tässä suora lainaus Novitan sivuilta "Tilkkurekka-kiertueen sekä koko kampanjan tavoitteena on pitää yllä ja jatkaa käsityöperinteitä: tuttu idea tarjoillaan nyt uudella asenteella. Kampanjan tavoitteena on myös kerätä mahdollisimman paljon tilkuista tehtyjä peittoja ja koota niistä maailman suurin tilkkupeitto syksyllä 2011. Maailmanennätystempauksen jälkeen pienet peitot ja lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen mm. Ensi- ja turvakotien liitolle."

Huippua. Itsekin tein oppilaiden kanssa syksyllä näitä samoja isoäidinneliöitä ja niistä valmistui niin tossut, tyynyjä kuin huivikin. Varsin monipuolisia neliöitä siis. Ja alkuunpääsyn jälkeen myös helppoja. Neliö koostuu pääosin pylväistä ja sama kuvio toistuu, joten kun pääsee vauhtiin, työ etenee nopeasti. Jos vain kukkien virkaamiselta ehdin, taidan lähettää muutaman neliön ennätyspeittoon. Ja aikaa näytti olevan syksyyn saakka, joten vaalien jälkeenkin ehtii hyvin. Onpahan sitten jotain tekemistä.

Ja jos virkattu isoäidinneliö ei sano mitään, alla neliöistä koottu peitto (kuva Novitan sivuilta).

Käsin ja koneella

2011-02-03T22:30:00.000+02:00

Ministeri Linden linjaa keskiviikon Ilkassa, kuinka tärkeää lapsille ja nuorille on opetella kymmensormijärjestelmä. Yhdessä he puolutoeverinsa opetusministeri Virkkusen kanssa uskaltavat jopa pitää sitää tärkeämpänä kuin käsin kirjoittamista. Ja minä uskallan olla eri mieltä.

Koneella kirjoittaminen ja sen käytön oppiminen on tärkeää, sitä en kiellä. Tiedän, että vaikka oppilaat olisivat kasvaneet koneiden keskellä, eivät he kuitenkaan osaa käyttää niitä välttämättä kovinkaan taitavasti. Töitä riittää. Käsin kirjoittamista ja sen harjoittelemista en kuitenkaan vähentäisi enkä rinnastaisi koneella tehtäviin töihin. Jo motoriikan kehittymisen kannalta kynätyöskentely on tärkeää. Ja meillä vaan on ja tulee jatkossakin olemaan edelleen paljon käsin kirjoitettavaa. Käsin voi myös kirjoittaa aina, koneella kirjoittamiseen tarvitaan aina se kone. Käsin kirjoittamalla jokainen saa tekstistään persoonallista, itsensä näköistä. Jotain sellaista, mikä puuttuu times new romanista tai arialista.

Samaan aikaan puhutaan, kuinka lapset ja nuoret viettävät koko ajan enemmän aikaa koneella. Jos koulussa ollaan koneella, läksyt tehdään koneella ja vapaa-ajalla vielä pelataan ja tavataan kavereita koneella, niin huh. Johan on niskavaivaisia lapsia hartiat korvissa jonossa fysioterapiaan ja silmäsairaita hakemassa laseja karsastukseen.

Ja hyvin tämä kirjoittaminen sujuu näin nelisormijärjestelmälläkin.

Naisasiaa

2011-01-17T21:50:00.002+02:00

Sitä löytyy virallisilta sivuiltani uuden blogikirjoituksen merkeissä. Mietin nyt vielä vähän tätä jakoa. Miten pystyn jakamaan kirjoitukseni virallisiin ja poliittisiin sekä epävirallisiin ja -poliittisiin? Eihän epäpoliittista asiaa olekaan, sen jos jonkun olen oppinut. Katsotaan kuinka käy. Luulen, että jaan täällä kaiken ja suodatan sitten sinne toiseen. Ehkä.

Pienet valinnat ratkaisevat

2011-01-05T23:02:00.004+02:00

Tämä video pisti oikeasti miettimään. Vaikka lapseni on vielä aika pieni ja saa aika vapaasti hyppiä sohvilla ja juosta pihalla, en voi olla ajattelematta, rajoitanko liikaa luontaista halua ja tarvetta liikkua. Piirrettyjen katsomisen yritän rajoittaa tuntiin arki-iltoina. Onko sekin liikaa? Tietokoneella ei neiti 2-vee vielä onneksi roiku (vaikka osaakin pyytää Pikku Kakkosen sivuilta Herttaa tai Koiramäkeä ja tuijottelisi valokuvia loputtomasti). Vanhempien kohdalla tilanne onkin vähän surullisempi. Valitettavan usein sohva ja tietokone imaisevat illaksi (niin kuin tänäänkin!). Tässä olisi tilausta uudenvuodenlupaukselle.

Vihreiden perustulomalli

2010-12-29T14:32:00.003+02:00

Julkaistu Ilkassa 29.12.2010

Nimimerkki Vaadin tasapuolisuutta (Ilkka 28.12.2010) peräänkuuluttaa tasapuolisuutta työttömien välille. Vihreät tarjoaa tähän ratkaisun omalla perustulomallillaan. Perustulomalli on selkeä ja oikeudenmukainen järjestelmä, joka kohtelee jokaista ihmistä tasapuolisesti riippumatta hänen yhteiskunnallisesta asemastaan. Vihreät ajaakin perustuloa paremman sosiaaliturvan ja oikeudenmukaisten työmarkkinoiden perustaksi.

Sosiaaliturvan ja työn yhdistäminen on tällä hetkellä lähes mahdotonta. Järjestelmä, jossa pienetkin ansiot vähentävät sosiaaliturvan määrää, ei kannusta työn tekoon. Vihreiden perustulomallissa perustulo maksetaan verovapaana kuukausittain jokaiselle täysi-ikäiselle Suomessa asuvalle Suomen kansalaiselle. Perustuloa ei tarvitse erikseen anoa. Perustulon suuruus Vihreiden mallissa on 440 euroa kuukaudessa. Se korvaa sosiaaliturvan vähimmäisetuudet ja vähentää näin turhaa hallintoa. Yksinkertaistaen jokainen saa ensin tuon 440 euroa ja kerää siihen sitten omaa pottiaan päälle. Muutaman tunnin työntekokin siis kannattaa ja on ennenkaikkea yksinkertaisempaa, kun lomakkeiden täyttäminen jää pois eikä mitään maksettua tarvitse palauttaa.

Perustulo on oikeudenmukainen myös muille työelämän ulkopuolella tai siellä osittain oleville. Esimerkiksi opiskelijat, pätkätyöläiset ja pienyrittäjät hyötyvät perustulosta. Perustulo ei nykyisen järjestelmän tavoin kannusta ihmisiä joutilaisuuteen vaan päinvastoin rohkaiseen työntekoon ja aktiiviseen osallistumiseen. Perustulomallissa työn tekeminen on aina kannattavaa. Vakituisessa työssä oleville se lisää valinnanvapautta ja tarjoaa paremmat mahdollisuudet esimerkiksi perhe-elämän ja työelämän yhdistämisen. Elämän rakentaminen on turvallista, kun tietää, että perustoimeentulo on taattu.

Perustulomalli on myös taloudellisesti täysin toteuttamiskelpoinen ja kustannusneutraali. Se rahoitetaan nykyisiä tulonsiirtoja korvaamalla, muuttamalla verotuksen rakennetta ja säästämällä hallinnosta. Perustulo on jopa kustannustehokkaampi kuin nykyinen järjestelmä. Vihreiden mielestä tarvitaan rohkeutta esittää uusia ratkaisuja sosiaaliturvan ja työelämän ongelmiin. Perustulomalli on eräs konkreettinen ja toteutettavissa oleva ratkaisu.

Kaunista ja käytännöllistä kierrättäen

2010-12-16T22:47:00.006+02:00

Mainitsin taannoin haasteesta Kaunein kierrätysjoulukoriste-kisaan ja lupasin esitellä tuloksiani. Voittoa en kisassa saanut, mutta toiselle sijalle ylsin! Halusin tehdä koristeen jätteestä, jota löytyy jokaisen kotoa ja joka on todellinen ongelma. Siksi valitsin materiaalikseni muovipussin. Ja tässä tulos, joulutähti muovipusseista.

Tähdet on leikattu kaksinkertaisista muovipusseista kaavan avulla ja ommeltu ompelukoneella reunoistaan yhteen yksitellen. Lopuksi ne on ommeltu kaikki toisiinsa kiinni tikkaamalla tähti keskelle. Samalla kiinnittyi ripustuslenkki. Tähti on kaksipuolinen eli sopii hyvin esimerkiksi ikkunassa pidettäväksi. Kova työ siinä oli, muta lopputulokseen olen erittäin tyytyväinen. Vielä pitäisi hakea työ kisasta kotiin ja etsiä sille arvoisensa paikka.

Jatketaan kierrätysteemalla. Alla oleva maitotölkistä valmistettu pikkukukkaro on myös käsialaani, mutta idea ei ole omani. Osallistuin oppilaitteni kanssa työpajaan, jossa valmistettiin kyseinen tuote. Tarvitaan maito/mehutölkin lisäksi vain sakset, teippiä, rei'ittäjä, nitoja ja jotain narua. Hauskaa, yksinkertaista ja helppoa.

Virkaten vaaleihin

2010-12-07T21:55:00.004+02:00

Tue kampanjaa, osta kukka!

Pipoon, takkiin, paitaan tai vaikka hiuksiin.

Takana neula, jolla kukan saa kiinni.

10€/kpl

Väritoiveita otetaan vastaan.

Toimitus myös postitse, postikulut 1€/kukka.

Mikä ihana tekosyy

2010-12-02T21:28:00.002+02:00

Nimittäin suklaajoulukalenteri päivittäiseen herkutteluun. Olen onnellisessa asemassa, sillä ystäväni toi minulle suklaisen kalenterin lahjaksi (ja vielä Fazerin, kiitos Laura!) ja sen lisäksi saan päivittäin töissä nauttia yhteisöllisestä kalenteristamme. Panos: yhtenä päivänä suklaata koko poppoolle, tulos: pala suklaata päivittäin. Ei paha.

Nimestään huolimatta myös tämä Mielensäpahoittajan joulukalenteri on aika herkullinen, suosittelen.

Piparipäivä

2010-11-28T14:19:00.003+02:00

Tavallisesti itsenäisyyspäivänä vietetty piparinpaistopäivä siirtyi tänä vuonna viikolla, mutta sopi mainiosti myös tähän ensimmäiseen adventtiviikonloppuun. Taikinaa kaulimassa nähtiin tänä vuonna myös ihan pienet sormet. Ja perinteisesti taikina maistui!

Adventin aikaan

2010-11-26T21:57:00.003+02:00

Joulu tulee, sille ei voi mitään. Ja onneksi niin, pidän joulusta. Erityisesti ruuasta (luumurahkaa, nam!) ja tunnelmasta, kiireettömyydestä ja yhdessäolosta. En niinkään perusta lahjoista, etenkään suurista lahjakasoista tai lahjoista, jotka ovat saajalleen tarpeettomia. Joustan hieman lasten kohdalla (mutta vain vähän!). Kyllä Siirikin muutaman paketin saa. Toivon kuitenkin joulupukilta kohtuutta. Ja paketoin toki muutaman lahjan itsekin, mutta aion pitää kriteerit tiukkoina. Kannattaa kurkistaa Uuden mustan kriteerit Ähkyttömään jouluun . Suosittelen.

Minut haastettin mukaan Lakeuden 4H-yhdistyksen Kaunein kierrätysjoulukoriste -kilpailuun, jossa tulee valmistaa joku joulukoriste kierrätysmateriaalista. Loistava kilpailu, lähdin tietenkin mukaan! Ideoita riittää, mutta nyt en osaa päättää, mitä niistä lähtisin jalostamaan. Lupaan postata ainakin lopputuloksen tänne.

Rakkaat vanhemmat

2010-11-17T21:49:00.000+02:00

Olennaiset osat

2010-11-06T19:17:00.003+02:00

Viime viikkojen aikana on muun muassa ehditty:

Tavata kirjailija Tuula Kallioniemi. Sekä kolmosluokkalaiset että niiden ope olivat innoissaan ja odottavat nyt malttamattomina, koska on seuraava yhteinen lukuhetki Reuhurinteen ala-asteen parissa.
Saada jatkoa työsopimukselle. Aina kevääseen saakka.
Kestitä Batmania, Noitaa, Haamua ja Helinä-keijua tarjoten vampyyrivohveleita, haamuhilloa ja hämähäkkikeksejä.
Vierailtu satumaisessa heijastinmetsässä päiväkodilla. Valloittavaa.
Odotella päiväkodin valokuvia. Odottelu jatkuu. Äiti sai jo omansa ja toruu kuvaajaa, ettei kehottanut luokkakuvassa korjaamaan huonoa ryhtiä.
Tykyillä curlingin parissa. Hauskaa. Pari kertaa pääsin pesään asti!
Nautittu ihanan kummipojan vierailusta ja suunniteltu hänen piilottamistaan, jotta ei huomenna karkaisi kotiin.
Melkein unohtaa auringonvalo, josta saimme viikon nauttia syyslomalla. Onneksi on valokuvat, esimerkiksi allaolevan kautta on helppo palata noihin ihaniin hetkiin.

Nöyrin mielin

2010-10-16T14:08:00.005+03:00

Rahalla saa ja hevosella pääsee. Niin se vaan menee. Ja pienistä puroista kasvaa iso virta.

http://www.vihreat.fi/lahjoita

Kiitos.

Ihan vaan kuulumisia

2010-10-16T13:17:00.002+03:00

Virtuaalimaailman hiljaisuus merkitsee yleensä hektistä menoa todellisuudessa, niin myös tällä kertaa. Työt, perhe ja politiikka, siinäpä ne. Vähän juhlaakin, kukkia ja pyöreitä vuosia, mutta ei kriisiä. Niin ja vuosi vaimona ja omakotitalon emäntänä, saavutuksia nekin.

Nyt ansaitulle lomalle lämpöön.

Paha pyhä politiikka

2010-09-29T14:29:00.003+03:00

Välillä sitä miettii, mihin soppaan on lusikkansa pistänyt. Kun päivittäin saa lukea, kuinka sekin poliitikko on tehnyt sitä ja tuo toinen taas tätä, alkaa väkisinkin miettiä, ovatko kaikki politikot tosiaan niin läpeensä pilalle menneitä? Ennen rehelliset ja ansioituneet ihmiset (joita on äänestetty) ovat kuin salamaniskusta muuttuneet saadessaan vaaleissa suosiota? Sopan hämmentämisen lopettaminen alkaa tuntua jo ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta, mikäli perustaa tietonsa täysin tiedotusvälineiden antamaan kuvaan. Koska enhän minä ole sellainen! Kun uskoa ihmiseen vielä kuitenkin riittää ja omakin kokemus puhuu toista, alkaa mietityttämään, kenellä tässä on agenda ja mikä se on?

Äänestysikärajojen laskeminen ei auta, mikäli samaan aikaan politiikassa mukana olevat ihmiset leimataan kaikki vain turhantärkeiksi oman edun tavoittelijoiksi. Nuoria on hyvin vaikea houkutella enää mukaan politiikkaan ja sitä kautta päätöksentekoon niiden täydellisen ryvettämisen jälkeen. Politiikka ja sen harjoittaminen on kuitenkin oleellinen osa demokratiaa, jossa kansalaiset valitsevat päättäjät joukostaan, ja jota Suomessakin noudataan. Tätä varten on luotu järjestelmä, jossa samoin ajattelevat ihmiset ovat järjestäytyneet suuremmiksi joukoiksi, puolueiksi. Näin helpotetaaan kansalaisten valintaa. Kuulostaa yksinkertaiselta ja järkevältä. Puoluepolitiikasta on kuitenkin luotu peikko, jota tulee väistellä viimeiseen asti.

Fakta kuitenkin on, että halutessasi vaikuttaa johonkin vähän suurempaankin kokonaisuuteen, sinun tulee lähes poikkeuksetta tehdä se jonkun puolueen ja sen edustajien kautta saadaksesi asiaa eteenpäin. Kunnallisella tasolla kansanliikkeet ja pienemmätkin ei-poliittiset ryhmittymät voivat tulla huomioiduiksi, mutta eivät enää valtakunnan tasolla.

Eikä oikeasti voi mennä ihan niin, että ollessasi mukana politiikassa et voi elää normaalia elämää. Ylilyönnit ovat erikseen, mutta liian pieniin asioihin takertuminen tuntuu jo hurskastelulta. Esimerkiksi valtuutetun itsensä jäävääminen Seinäjoen valtuustossa päätettäessä Käyttöauton tonttipaikoista, koska oli asioinut kyseisessä liikkeessä useasti, ylitti mielestäni tuon rajan. Ymmärrän, että taustalla oli halu välttää ylimääräisiä syytöksiä. Liiallinen varovaisuuskin kuitenkin herättää epäilyjä, onko taustalla oikeasti jotain suurempaa. Eiköhän pian sovita, että me seinäjokelaiset olemme jäävejä päättämään Seinäjoen asioista, kun asumme täällä.

Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa

2010-09-19T20:08:00.000+03:00

Julkaistu Ilkassa 19.9.2010

Arttu Uhlgren kirjoitti työperäisestä maahanmuutosta ja kritisoi sen tarvetta (Ilkka 16.9.2010).

Työperäinen maahanmuutto on kuitenkin erittäin tervetullutta, jopa välttämätöntä, sillä Suomea uhkaa lähivuosina väestön ikääntymisestä johtuva työvoimapula. Ennusteiden mukaan Suomessa on vuonna 2030 1,4 miljoonaa yli 65-vuotiasta, kun vuonna 2006 heitä oli 870 000. Työvoiman kohtaanto-ongelmien takia kannattaa Suomen rekrytoida ulkomailta tietyn alan ammattilaisia silloinkin, kun osa suomalaisista on vailla työtä muilta aloilta. Kohtaanto-ongelmalla tarkoitetaan tilannetta, jossa työtä etsivien ja työtä tarjoavien tarpeet eivät kohtaa. Suomessa tarjolla oleva työ ei yksinkertaisesti suomalaisille kelpaa. Suomi ei myöskään yhtäkkiä ulkomaisen työvoiman tarpeen ilmaannuttua muutu houkuttelevaksi maaksi, jos aiemmin on portit pistetty nenän edestä kiinni.

Yritykset Suomessa eivät kasva isoiksi, mikäli niihin ei pääse helposti ulkomailta töihin. Tarvitsemme ulkomaalaisia myös monipuolistamaan pienen Suomen kansan osaamista ja lisäämään innovatiivisuutta. Arvoliberalismi houkuttelee ja edesauttaa myös kansainvälisiä yrityksiä Suomeen. Tämän vuoksi työlupamenettelyjä tulisi helpottaa. Viisumia ja työntekijän oleskelulupaa Suomeen on voitava hakea minkä tahansa Schengen-maan konsulaatissa tai suurlähetystössä. Työluvan saamisen on oltava mahdollista myös henkilölle, joka saa kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta jonka edellytykset jäädä Suomeen työntekijänä täyttyvät.

Tottakai niin ulkomaalaisen kuin suomalaisenkin palkkaamisessa on noudatettava lakeja ja maksettava tehdystä työstä sopimusten mukainen korvaus. Jotta tämä voitaisiin taata, on valvontaa lisättävä. Myös työnantajien valmiuksia selviytyä yhä monikulttuurisemmilla työmarkkinoilla on parannettava järjestämällä tähän koulutusta ja tukea.

No pain

2010-09-17T14:43:00.002+03:00

Kaksi viikkoa takana ja vain viidellä vaatteella! Ja ihan ilman tuskaa. Mielenkiintoista on, että neuletakki, jota ajattelin käyttäväni eniten, on vielä kokonaan käyttämättä. Siivosin viime viikolla vaatekaappini monen viikon suunnittelun jälkeen ja kuinka ihanaa on, kun se on pysynytkin siistinä! Kuuden vaatekappaleen siirtelyllä edes minä en pääse pahemmin sotkemaan.

Mietin nyt jo mitä teen, kun tämä kuukausi päättyy. Suoritanko suursiivouksen ja pistän tavaraa kiertoon? Aika harvaa vaatetta olen nimittäin kaivannut. Ja miten ihanaa on huomata, että ilman housujakin pärjää! Ei siis tarvitse tuskailla vaatekaupoissa etsien niitä pakollisia mustia housuja, koska ilman niitäkin voi elää. Aamut ovat olleet mukavia, kun ei ole tarvinnut pähkäillä, mitä päälleen laittaisi. Vain sukkahousujen värin valinta on mietityttänyt. Olen myös tutkinut koruja ja huiveja ihan uusin silmin ja nähnyt useita tuunaus- ja käyttömahdollisuuksia. On siis mahdollista, että tästä oikeasti oppisi jotain. Usea tähän haasteeseen ryhtynyt on todennut, että aikoo jatkossa uusia vaatehankintoja tehdessään miettiä, pääsisikö tämä vaate niiden kuuden vaatteen joukkoon. Mikäli näin ei olisi, vaate saa jäädä kauppaan. Nerokasta.

Ja ei, ei tästä mitään muotiblogia ole tulossa.

Kuusi valintaani

2010-09-07T20:52:00.005+03:00

Nyt se on sitten alkanut, kuukausi kuudella kuteella.

Ja voittajat ovat:

musta lyhythihainen mekko
farkkuhame
musta trikoopaita
musta-valkoraidallinen trikoopaita
violetti neuletakki
musta neule

Näiden lisäksi varaan itselleni oikeuden käyttää jo säännöissäkin luvattuja urheilu-, juhla- ja alusvaatteita. Alusvaatteisiin lasken kuuluvaksi myös topit. Ja legginssit, jotka ovat sukkahousukangasta, ovat laskuissani sukkahousuja ja näin ollen asusteita. Myös kotivaatteet on oltava ja saatava pitää erikseen, muuten käy juuri niin kuin kävi syyskuun ensimmäinen päivä, jolloin haaste oikeasti alkoi. Seli seli, mutta näillä mennään. (Ja toivotaan, ettei tule kovin kylmä, sillä huomasin juuri, että listassani ei ole yksiäkään housuja.)

Alkukankeutta

2010-09-01T21:15:00.004+03:00

Suunnittelin tänään kirjoittavani, kuinka olen onnistunut valitsemaan ne kuusi vaatetta, joita syyskuun käytän ja ehkä jopa voisin kuvin esitellä ne. Toisin kävi. Olen kyllä valinnut vaatteet, mutta muu ei sitten mennytkään käsikirjoituksen mukaan.

Kuuden vaatteen haasteen ensimmäisen päivän ilta: kaikki vaatteet pesussa. Neljä siksi, että olivat jo valmiiksi likaisia, kaksi siksi, että ovat kaksivuotiaan uhmakohtauksen (vai voiko enää puhua kohtauksesta, jos se kestää koko illan) jäljiltä hammastahnassa, kuolassa ja räässä. Tämä kaikki erittäin työntäyteisen päivän, opekokouksen ja nuorisolautakunnan kokouksen jälkeen. Nyt ei vaan siis pysty eikä jaksa. Ehkä aloitan maanantaina uudelleen.

Siiri 2 vuotta!

2010-08-29T21:29:00.006+03:00

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista, kanelista, inkivääristä ja kukkasista.

Niistä on pienet tytöt tehty.

Kuuden vaatteen haaste

2010-08-24T21:15:00.004+03:00

Olen nyt jo muutamasta paikasta tästä lukenut ja mietin uskallanko kokeilla. Kyse on kuuden vaatteen haasteesta. Syyskuun ajan tulisi käyttää vain kuutta eri vaatekappaletta. Myönnytyksiäkin vähän on, onneksi. Mutta kuitenkin. Uskallanko? Homma toimii seuraavasti.

1. Valitse korkeintaan kuusi vaatetta, joita käytät syyskuun ajan eli 1.-30.9. Myös legginsit, neuleet ja topit ovat vaatteita. Vaatteita saa siis olla myös vähemmän kuin kuusi.

2. Kuuteen vaatteeseen ei lasketa alusvaatteita, päällystakkeja, sukkahousuja, huiveja, kenkiä, koruja, hattuja, hansikkaita jne.

3. Kuuden vaatteen lisäksi saa käyttää erikseen myös urheiluvaatteita, yövaatteita ja bilevaatteita. Näissä kuitenkin kehotetaan tarkkaan harkintaan ja minimalismiin - miten tiukasti, siitä päätät itse. Jos sinulla on kaksi täysin samanlaista ja samanväristä vaatetta, ne voidaan laskea yhdeksi.
4. Luo ja julkaise omat sääntösi, jos tämä määritelmä ei sinulle sovi.

Kun asiaa tarkemmin pohtii, en usko, että tämä tuottaisi älyttömästi vaikeuksia. Meillä jokaisella lienee kuitenkin ne lempparivaatteet, joita käytetään eniten. Ainakin meikäläisellä on. Nyt kun oikein tarkkaan mietin, tänäänkin päällä oleva farkkuhame on ollut ainakin puolet syksyn työpäivistä päällä. Olen varma, että pärjään kuudella vaatteella, mutta eniten päänvaivaa tuottaa se, mitä vaatteita mukaan valitsee. Ja varsinkin kun noita myönnytyksiäkin on. Tulossa kun on ainakin rakkaan tulevan kummipoikani (ensimmäisen sellaisen!) ristiäiset. Ja jumppaankin olisi nyt syksyn kunniaksi taas ehdittävä. Töissä on myös pidettävä sään mukaisia liikuntavaatteita, sen verran olen niistä oppilaille jo saarnannut (ja kerran jo unohtanut omat liikuntavaatteet kotiin).

Perimmäinen ajatushan tässä lienee osoittaa, kuinka paljon vähemmällä oikeasti pärjäämme. Se ei liene tarpeeton muistutus kenellekään. Mutta miten käy, uskallanko kokeilla? Stay tuned.

Virattoman valitus

2010-08-08T13:36:00.004+03:00

Ihanaa, on elokuu ja työt alkavat! Iloitsen tästä tietenkin siksi, että saan jälleen kerran ainakin hetkeksi karistettua työttömyyden ikeen harteiltani! Sillä elän tätä ihanaa akateemisesti koulutetun pätkätyöläisnaisen arkea. Ja nimenomaan naisen, joka sattuu vielä olemaan opettaja. Eikä unohdeta sitä lasta, joka on jo sen ikäinen, että kohta sille varmaan tulee sisaruksia.

Faktat pöytään: teen siis vuodessa vähintään saman verran töitä, kuin viralliset kollegani, mutta silti minulle maksetaan vain osasta tätä vuotta. Ja tämä johtuu usein siitä, että vakituinen viranhaltija palaa töihin juuri sopivasti kun oppilaat lähtevät lomille. Joissain tilanteissa on myös niin, että työsuhde vaan päätetään loppumaan juuri tuolloin, eikä kukaan saa kesälomalta palkkaa. Molemmat tilanteet aiheuttavat epäkohdan, johon kukaan ei halua puuttua. Opetusalan ammattijärjestö ei pidä meteliä, koska ei halua heikentää jäsentensä asemaa. Hiljaisuudessa jätetään kuitenkin täysin huomiotta se seikka, että myös aika moni sijainen on OAJ:n jäsen ja odottaa näin myös saavansa edunvalvontaa. Suositukset eivät riitä, muutosta tulee vaatia järeämmin keinoin. Mielestäni olisi vähintää reilua, että kesän ajan palkka jaettaisiin sijaisen ja viranhaltijan kanssa tasan. Näin viranhaltija saisi pitää lomansa esimerkiksi hoitovapaan perään kuten muutkin kuolevaiset duunarit, mutta myös sijaisen tekemälle työlle annettaisiin joku arvo. En kestä ajatusta enkä kommentteja siitä, että kyllä sunkin vuoro tulee, teet sitten itse samalla lailla. En varasta polkupyörääkään, vaikka omani vietäisiin ensin.

Loimaan kassan jäsenyys ammattiliiton sijaan houkuttaa. Varsinkin kun sieltä rahansa saisi luultavasti nopeammin takaisin. En meinaan ole todellakaan ainut, joka tilanteesta kärsii ja siksi opettajien työttömyyskassa ruuhkautuukin kesän aikana pahasti. Itse sain ensimmäiset korvaukseni kahdelta ensimmäiseltä työttömyysviikolta heinäkuun lopussa. Tässä kohtaa lähinnä naurattavat myös ne viranhaltijoiden kommentit, joilla töihin paluuta lomien ajaksi perustellaan: auto- ja asuntolainat sekä talon rakentamiset. Samat kulut yleensä juoksevat myös sijaisilla, sillä sijaisuuksia tekevät pätevät opettajat eivät ole mitään sinkkuja opiskelijoita vaan perheenäitejä ja -isiä. Ja heille tulottomat kesät kasautuvat monena vuonna peräkkäin. Itselläni tällä hetkellä on menossa neljäs viraton ja varaton kesä.

Mutta pääasia on, että töitä riittää. Kunnes koittaa joululoma ja saan taas olla rauhassa kotona. Työttömänä.

Heinäkuun helteillä huomioitua

2010-07-19T22:03:00.004+03:00

Kesällä pyykinpesukin on mukavaa. Ensinnäkin pyykit tuoksuvat ulkoilmassa kuivuttuaan ihanilta. Toiseksi ei ole juurikaan sukkia pestävänä, mikä helpottaa loppusijoittelua (kun ne parit on aina yleensä hukassa).
Jäätelöä ei voi syödä liikaa.
Mansikat maistuvat jälkikasvulle myös raakoina. Siellä se kyykkii mansikkamaalla ja on joka kerta yhtä ihmeissään ja innoissaan kun löytää marjan. Kun pystyisikin samaan.
Muumimaailmaan mentäessä sisään tarvitsi maksaa vain saattajista.
Pikku Myy ei ole ollenkaan niin pelottava kuin Muumimamma, vaikka voisi luulla toisinpäin.
Perunat kukkivat, pian syödään.
Porkkanoista vain yksi rivi neljästä onnistui.
Ensi kuussa meillä juhlitaan kaksivuotiasta!

Sanottua

2010-06-30T21:12:00.002+03:00

Suurinpiirtein näin se meni, ensimmäinen PÖNTÖSTÄ pitämäni puhe valtuustossa maanantaina 28.6.2010.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Varsinaisestihan tässä kohdassa ei käsitellä tuon uuden uljaan monitoimiareenan rakentamista, ainoastaan sen mahdollistavaa kaavaa. Koska kuitenkin kaavat olisi mielestäni järkevää suunnitella ja piirtää mahdollisimman hyvin ja realistisesti turhan työn välttämiseksi, en voi olla käyttämättä puheenvuoroa tämän mahdollisen areenan rakentamisesta.

Ensinnäkin, vaikkakin areenan työnimenä on Etelä-Pohjanmaan monitoimiareena, tulisi se jatkossa palvelemaan lähinnä jäälajien harrastajia, joten kyse on varsin pienestä kohderyhmästä. Jäälajien harrastajia on Seinäjoella korkeintaan 1000, kun yhteen lasketaan sekä pikaluistelijat että taitoluistelijat ja jääkiekkoilijat, mikä selviää heidän tekemästä lausunnosta kaavaehdotukseen. Heillä on jo käytössään kaksi hallia, yksi ulkorata sekä lukuisia kaukaloita ympäri kaupunkia. Aina ei pihalle pääse luistelemaan, mutta jokainen joukkue voisi varmaan pitää ainakin yhdet harjoitukset viikossa ulkona? Jäälajeista puhuttaessa kyse kun on kuitenkin käsittäkseni talvi- ja ulkolajeista?

Pikaluistelu on hyvin suosittua Euroopassa, ja kerää siellä paljon katsojia, mutta Suomessa näin ei ole, vaikka menestystäkin on tullut. Joka vuosi seinäjokelaislähtöiset pikaluisteluhuiput ovat täälläkin kilpailleet, mutta kovin suurta yleisömassaa he eivät ole silti onnistuneet liikuttamaan. Kansainvälisiä kisoja järjestättäväksi tulisi ehkä muutamat vuodessa, niiden mukanaan tuoma raha tuskin riittää perusteeksi areenan rakentamiselle.

Seinäjoella on uudistettu hienosti hyvin palvellutta uimahallia. Sen yhteydessä oleva urheilutalo kaipaa kuitenkin kipeästi vielä remonttia. Uimahalli-urheilutalolla käyttäjiä on vuodessa moninkertaisesti enemmän, kuin jäälajien harrastajia. Jos ja kun urheilun harrastamista halutaan tukea, eikö ennemmin tulisi keskittyä jo olevassa olevien toimivien ja suosittujen paikkojen kunnostamiseen ja ylläpitoon, kuin rakentaa valtavasti lisäneliöitä kalliiseen hintaan pienelle ryhmälle?

Vaikka hanke toteutettaisiin kokonaan yksityisellä rahalla, käyttökustannukset tuon kokoluokan hallissa ovat valtavat. Pahimmassa tapauksessa hallin käytöstä joudutaan maksamaan niin kovia summia, ettei harrastajilla ole varaa sitä käyttää.

Loppuun voisi vielä ihmetellä, että miten on mahdollista, että juuri nyt, kun muuten pitää säästää ja kaupungin velkamäärä on koko ajan nousussa, voidaan edes suunnitella tälläisten investointien tekemistä?

Seinäjoki kasvaa, mutta kasvullakin on rajat. Maailma on täynnä ihmeellisiä ideoita ja uskomattomia unelmia, mutta ei Seinäjoen tarvitse niitä kaikkia toteuttaa. Kun paljastuu, että maineen takana on vain lainaamalla pystyyn pantu kehikko, ei tahtokaan enää auta. Tukipuita tarvitaan, jotta homma toimii eikä kaadu päälle. Kehikko on jo mielestäni tarpeeksi korkealla, nyt on keskityttävä niihin tukipuihin, peruspalveluihin kuten päivähoitoon, kouluihin ja terveydenhoitopalveluihin.

Mieluummin pieni ja hallittu kuin iso ja hallitsematon.

Ja avasinhan toki suuni muutenkin, esimerkiksi Karvasuota käsitellessä näin:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Ensinnäkin olen tyytyväinen, että asia palautettiin viimeksi valmisteluun ja tulee nyt oikeanlaisena valtuuston käsiteltäväksi. Kiitos kaupunginhallitukselle siitä.

Vihreät olisivat kuitenkin valmiita kannattamaan jopa pidempää toimenpidekieltoa kyseisen alueen sisälle jäävälle Karvasuon alueelle. Karvasuo on jo pelkästään monimuotoisena virkistysalueena korvaamaton seinäjokisille. Tämä käyttö tulee varmasti vain lisääntymään Honkakylän kehittyessä ja kasvaessa.

Toinen asia on sitten turvetuotannon ympäristövaikutukset. Turpeen suosiminen polttoaineena vaikeuttaa Suomen bioenergiatavoitteiden saavuttamista ja turve lisää hiilidioksidipäästöjen kasvua. Turve ei ole uusiutuva energianlähde. Nykyiset voimalaitokset toimisivat vuosikymmeniä ja nyt tehtävillä päätöksillä on pitkäaikaisia vaikutuksia maamme energiantuotantoon ja luonnolle.

Toivommekin, että tulevat viisi vuotta muuttavat yleistä ilmapiiriä siten, että kun nyt asetettava toimenpidekielto päättyy ja harkinta-aika on käytetty, aika ja myös Seinäjoki ovat tarpeeksi kypsiä tunnustamaan Karvasuon ja muidenkin alueemme soiden arvon sekä ymmärtämään, että turvetuotanto ei ole tulevaisuuden energiantuotantoa.

Päivä puutarhurina

2010-06-24T12:46:00.004+03:00

Yksi takana, kaksi edessä. Yhteensä kolme riviä muistan perunoita ainakin istuttaneeni (vai kylväneeni?). Pitänee olla tyytyväinen hyvästä maasta, josta kasvaa näin paljon kaikkea. Myös sitä perunaa onneksi.

Lopputulos lienee vähintäänkin hyvä, kun ottaa huomioon lähtötason. Työnsä jäljen huomaa paljon paremmin, kun ei aivan joka päivä käy perkaamassa. Samaa olen kokeillut sisätiloissakin ja todennut toimivan. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin erittäin hiekkaisen eteisen tai leivänmuruisen keittiön imurointi!

Fiilistelyä

2010-06-17T20:42:00.003+03:00

Tutkailin tässä ihan vaan fiilistä nostaakseni tuota viikonlopun esiintyjäkaartia ja totesin, että mun top 10 koostuu pääasiassa naislaulajista. Which is nice. Ainakin Paloma Faith, PMMP, Irina, Jenni Vartiainen ja Manna ovat artisteja, joiden keikoilta mut löytää. Ja hei: 4/5 on myös ihan ehtoja suomineitoja! Ja onhan siellä nyt aika paljon kaikkia muitakin, melkein voisin laittaa linkin vaan koko festivaalin ohjelmaan. Ihmisten juhlaa, ystävät!

Hauska huomio esiintyjistä oli muuten myös Zambian Vocal Collection, jonka esiintyi myös meidän Siirin päiväkodin kevätpiknikillä. Että ei mikään ihan turha piknikki.

Jenni Vartiainen - Nettiin

2010-06-10T13:54:00.000+03:00

Kuuntelussa nyt. Kyseinen biisi LOISTAVAA opetusmateriaalia myös. Tästä on moneksi, kuten koko levystä, suosittelen. Provinssia odotellessa.

Tahtomaa säästää

2010-06-10T13:07:00.004+03:00

Kovasti on mietityttänyt ja puhuttanut Seinäjoen kaupungin säästösuunnitelmat. Ja syystä. On vaikea ymmärtää, miksi säästöjen kohteena on aina, vuodesta toiseen lapset, lapset ja lapset.

Ymmärrän, että jostain on säästettävä, mutta olen kyllä ihan varma, että kohteita löytyy muualtakin, kyse on tahdosta. Eikö tämä tahtomaanakin mainostettu komia kylä voisi nyt näyttää, että sitä tahtoa löytyy, tahtoa pitää pienimpien puolta?

Heitänkin haasteen: Mistä sinä olisit valmis karsimaan kaupungin kuluissa? Mistä välttämättömät säästöt tulisi nipistää?

Niiin lomalla!

2010-06-04T21:55:00.004+03:00

Sinnemäki Karvasuolle

2010-05-29T10:26:00.002+03:00

Tiedote 29.5.2010 Julkaisuvapaa heti

Seinäjoen vihreät saapastelevat Sinnemäen kanssa Karvasuolle tiistaina

Työministeri Sinnemäki (Vihr.) saapuuu tiistaina 1.6. Seinäjoelle osallistumaan Framilla järjestettävään tulevaisuusfoorumiin. Tilaisuuden jälkeen, iltapäivällä, Sinnemäki lähtee paikkakunnan vihreiden kanssa nyt kovin ajankohtaiselle Karvasuolle. Karvasuota uhkaa turvetuotantoalueeksi ottaminen, ja tähän uhkaan vihreät työministerin johdolla haluavat kohdistaa katseet.

"Vaikka Karvasuo saikin kaupunginhallitukselta aikalisän, on arvokkaan, luonnontilaisen suon kohtalo vielä sinetöimättä. Emme halua uhrata Karvasuota turvetuotannolle. Turpeenotto tuhoaisi suoluontoa, ja turpeenpoltto nopeuttaa ilmastonmuutosta. Olemme iloisia, että ministeri lähtee kanssamme tätä suota ihastelemaan. Kuulemme varmasti samalla myös hänen ajatuksiaan turpeenpolttoon ja soidensuojeluun liittyen" Henna Rantasaari Seinäjoen vihreistä sanoo.

Yhteislähtö Karvasuolle tapahtuu tiistaina klo 15.30 henkilöautoilla Kaupungintalon ja poliisilaitoksen väliseltä parkkipaikalta. Retkue pysähtyy Peräseinäjoen tien varressa Karvasuon sille kohdalle, jota turpeenotto uhkaisi. Paikka on merkitty Suojele suota -banderollilla. Suolla kuullaan tietoa Karvasuon tilanteesta ja Sinnemäen ajatuksia aiheesta.

Suolla piipahtamisen jälkeen kuljetaan vielä autoilla parin kilometrin päähän Sauralaksonmäen laavulle johtavan polun päähän, josta talsitaan puolen kilometrin matka laavulle. Samalla on tovi aikaa keskustella ministerin kanssa.

Seinäjoen vihreät toivottaa kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan.

Lisätietoja tilaisuudesta: Seinäjoen Vihreät, Suoku Sirén p. 040 526 2892

Tietoa Karvasuosta: Etelä-Pohjanmaan Luonnonsuojeluyhdistys ry Hannu Tuomisto p. 040-5043236

Neiti kesäheinä...

2010-05-14T21:30:00.006+03:00

...on jo iso tyttö.

...tahtoo kovasti tehdä kaiken itse.

...laskee jo kymmeneen (ja huutaa perään 'Tullaan!').

...pääsi tänään kokeilemaan nurmikkoa pienillä varpaillaan.

...ei tykännyt, kun hiekkaa meni varpaiden väliin.

...kippisti kesän kunniaksi.

...haluaa ajelulle!

Kevättä

2010-05-02T13:35:00.006+03:00

Vanhuutta, hulluutta tai vähän ehkä molempia, mutta nautin vapustani puutarhassa. Aikaa on kulutettu muunmuassa alla olevien (tunnistatko?) ja muiden maasta esiin puskevien kasvien tutkailuun. Vanhat, syksyllä maahan jääneet kasvit sekä pari pensasta ovat saanut kyytiä ja autotallin sisällöstä puolet on matkalla jäteasemalle. Vappusaunan jälkeen terassilla mieleen juolahti ajatus, että juuri tästä vuosi sitten haaveiltiin. Omalla pihalla, omassa rauhassa, ilman näkymää naapuriin.

Satuhetki

2010-04-29T12:15:00.003+03:00

"Olipa kerran puolue, jota pidettiin laajasti oikeistopuolueena. He tunnustivat väriä myös itse hyvin avoimesti, hyvä niin. Eräissä presidentinvaaleissa tämä puolue kuitenkin päätti, että nyt olemmekin työväen asialla. Tai ainakin sen puolueen mainostoimisto päätti näin antaa ymmärtää. Vaalit olivat ja menivät, ei tullut tämän uuden työväen puolueen ehdokkaasta presidenttiä. Kului jonkin aikaa, kunnes oli noin vuosi jäljellä eduskuntavaaleihin. Samainen, ennen oikeistopuolueena tunnettu ryhmittymä alkoikin markkinoida itseään yhtäkkiä uutena vihreänä ympäristöpuolueena. Samaan aikaan toisaalla tämä puolue oli kuitenkin hyväksymässä ja jopa edesauttamassa Suomeen kahta uutta ydinvoimalaa. Ihmiset eivät enää tienneet miten suhtautua tähän puolueeseen, joka tuntui itsekin olevan epätietoinen omista ajatuksistaan ja teoistaan sekä niiden ristiriitaisuudesta. Vähitellen puolue palasi takaisin lähtöruutuunsa oikealle, mutta edelleen he miettivät, kuinka paljon kannattajia he menettivätkään kaiken tämän tapahtuneen aikana?"

Roskirottakin nuukailee

2010-04-19T20:25:00.003+03:00

Löysin joskus jostain jonkun jutun (hyvin on uskottavaa), jossa oli listattuna kaikki erilaiset teemaviikot, joita Suomessa ja maailmallakin vietetään. Niitä oli Paljon, joka viikolle jotain ja osalle viikoista riitti useampiakin teemoja. Ja kaikki tietenkin jonkun tahon mielestä tärkeitä, vaikka en itse kaikkia ole jaksanut varsinaisesti viettääkään. Nyt on päällänsä kuitenkin Nuukuusviikko, mikä on mielestäni todellakin viettämisen arvoinen. Nuukuusviikko on järkevän kulutuksen teemaviikko, jonka teemana on tänä vuonna "Vähemmän kulutusta, enemmän elämää". Ei kai sitä sen enempää tarvitse avata, nimi kertoo kaiken. Käy kuitenkin sivuilla tutustumassa. Kun joskus pääsisi tämän(kin) asian suhteen toiminnassa samalle tasolle kuin ajatuksissa. Pienin askelin.

Vähän asiaan liittyen täytyy vinkata toisestakin linkistä. Olemme nyt oppilaideni kanssa seuranneet Roskisrotan edesottamuksia muutaman viikon ajan. Loistava sarja kierrätyksestä, 2. luokkalaiseni olivat ihan innoissaan. Eikä opekaan malttanut korjata kokeita jaksojen aikana, sen verran mielenkiintoista oli aikuisellekin. Ja oikeasti asiaa, minullekin uutta!

Kohtuuton, kohtuuttomampi, Seinäjoen päivähoitomaksut

2010-04-12T13:27:00.005+03:00

Viime aikoina nämä postaukset ovat olleet enemmän tai vähemmän kevyitä mutta nyt vaihteeksi vähän raskaampaa asiaa. Päivähoitomaksuista nimittäin. Sain perjantaina päiväkodista mukaani lapsen lisäksi lapun, jossa kysyttiin kesän hoitotarpeesta. Sitähän ei meillä juurikaan ole, kun me opettajathan lomailemme kadehditusti koko kesän. (Toisin sanoen siis tämä opettaja on työttömänä, mutta se aihe vaatisi täysin oman, vieläkin raskaamman kirjoituksen, joten ei siitä nyt enempää.) Tämän suhteen ei siis ongelmia. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin mielestäni se, että vaikka emme käytä päivähoidon palveluja, joudumme niistä maksamaan. Kyllä, kesäkuun neljästä hoitopäivästä menee täyden kuun maksu. Heinäkuu olisi ilmainen, jos olisimme olleet asiakkaita syksystä asti, mutta nyt meitä laskutetaan vain (?) puolikkaalla maksulla. Elokuussa hoidon tarve alkaa luultavasti noin puolesta kuusta, mutta maksamme silti koko kuusta.

Soitin heti perjantaina päivähoidon esimiehelle ja tiedustelin, missä tälläinen päätös on tehty. Epäilin vahvasti virkamiehiä, mutta ei, lautakunnan päätöshän tämä oli! Marraskuussa 2009 on sosiaali- ja terveyslautakunta kaikessa viisaudessaan näin päättänyt. Vielä viime vuonna päivähoidosta on maksettu käytön mukaan. Ymmärrän kyllä osittain perusteena käytetyn argumentin, jonka mukaan vanha systeemi, jossa maksettiin käytön mukaan oli sekava ja työllistävä. Tilalle tarjottu käyntäntö on kuitenkin mielestäni ihan liian joustamaton. Uudessa mallissa on mahdollista käyttää ns. sopimuspäiviä, jolloin maksu on porrastettu, jos hoitopäiviä on vähemmän kuin kymmenen tai viisitoista kuukaudessa. Tämä sopimus pitää kuitenkin tehdä vähintään kolmeksi kuukaudeksi. Harvassa perheessä lomat täysin erikseenkään pidettynä kestävät kolmea kuukautta putkeen.

Mielestäni etenkin tilanteessa, jossa päiväkodit pullistelevat, tulisi tukea sitä, että vanhemmat pitävät lapsiaan välillä kotona. Tähän tuskin kannustaa se, että päivähoidosta maksetaan käytti sitä tai ei. Tarjolla tulisikin ehdottomasti olla malli, jossa voisi myös kuukaudeksi kerrallaan sopia käyttääkö hoitopäiviä kuukaudessa esimerkiksi yli vai alle 10 tai 15, ja maksu sitten sen mukaan. Ja jos hoitoa ei käytetä lainkaan, ei siitä tulisi mennä maksuakaan.

Tässä vaiheessa on pakko ihmetellä millaista väkeä istuu sosiaali- ja terveyslautakunnassa? Epäilen, että joukossa on ainakin muutama vanhempi, joilla on lapsia päivähoidossa. Miksi he eivät ole asiaan puuttuneet? Vai onko asia esitelty virkamiesvoimin ainoana vaihtoehtona ja sen mukaan on sitten päätetty? Muutaman lautakunnan kokouksessa istuneena olen jo valitettavasti huomannut, että näinkin voi käydä.

Kyllä tässä ovat vanhemmat hoidon tarpeessa ja koko kesäksi mielellään.

Jäin koukkuun

2010-04-05T21:01:00.006+03:00

1. Ihaniin blogitaustoihin. Tämä tuntuu ainakin nyt omalta, katsotaan kuinka kauan.

2. Ompelemiseen. Päässä vilisee koko ajan toinen toistaan ihanampia ohjeita ja malleja. Tässä kuva yhdestä jo toteutuneesta. Mallina toimiva neiti ei vaan oikein malttaisi pysyä paikallaan kuvauksen aikana. Nämä sain napattua, kun pistin Muumit päälle. Liivimekko siis omaa tuotantoa.

Ihan uus ihanuus

2010-03-23T21:10:00.003+02:00

Löysin taas ihanuuksia, joita piti heti kokeilla! Vain muutos on pysyvää. Pakko piristää itseään vähän tänä hurjana kokousviikkona, joka alkoi jo sunnuntaina. Silloin vaalipiirin Vihreät, eilen valtuusto, huomenna nuorisolautakunta ja vähän vapaampi LC, torstaina Kello viiden vihreä tee. Mutta tänään ei mitään. Loppuiltaa tahdittaa tallennettu Inno ja kännykkäpussin virkkaus. Oppilaat tarvitsevat mallin.

ps. Jos luet Facebookin kautta, niin kurkkaa ihmeessä alkuperäisellekin sivulle, sillä muutosta et muuten näe!

Läpsystä vaihto!

2010-03-18T20:37:00.003+02:00

Ruuhkavuodet ovat täällä. Vaikka lapsia on vain yksi (varsin vilkas tosin, vastaa vähintään kahta rauhallisempaa) on menojen järjestäminen välillä jo aika haasteellista. Tämä johtuu tosin vanhemmista ja heidän menoistaan, sillä eipä tuolla pienimmällä vielä mitään menoja ole. (Paitsi uimaan olisi koko ajan menossa ja naapuriin leikkimään, mutta niille menoille ei onneksi ole lukkoon lyötyä aikaa. Tärkeintä kai on, että aikaa löytyy!) Joka tapauksessa tapaan perheen toista aikuista nykyään lähinnä keittiön pöydän ääressä kalenterin kanssa. Työmatkat, jumpat, spinningit ja salit, kokoukset sekä vielä mahdolliset muut virkistymiset on kaikki saatava sopimaan samaan kalenteriin ja mielellään eri aikoihin. Ovella vaihdetaan vahtivuoroa välillä lennosta. Illalla, kun on pesty ja puettu, viety nukkumaan ja saatu koti suunnilleen järjestykseen makaa sohvalla vähintään yksi kohtuuväsynyt vanhempi. Päälle pakolliset facebookit ja bloggailut niin se on siinä. Kollega totesi tänään tyky-päivässä, että näin töissä ollessa osaa arvostaa viikonloppujakin enemmän kuin kotona ollessa. Niin totta! Siksi loppuun vanha ihana suosikkini, Easy. Sunnuntaita odotellessa.

Hiihtoloman saldo

2010-03-07T13:41:00.002+02:00

Vihdoinkin kuntoon saatu ompeluhuone! Ja myös ompelua.
Matka Tampereelle. Junalla. Perillä bussilla. Ihanaa vauvan tuhinaa. Hengailua kaupungilla. Käynti kahvilassa. Ruokailu ravintolassa. Kyllä, Siirin kanssa... Huh.
Uintireissu niinikään Siirin kanssa, jonka seurauksena aina kotoa poistuessamme kuuluu maanrajasta uimaa, uimaa! Pitänee mennä toistekin.
Yskä. Kyllä, kunnon työntekijä sairastaa lomallaan. Niin että kannattais antaa mulle se virka!
Edelliseen viitaten ei yhtään jumppaa. Hö.
Paljon suunnittelua, tulevia ompeluprojekteja ja sisustusideoita.
Kaksi blogikirjoitusta! :)
Ja mikä tärkeintä: ei yhtään työjuttuja!

Hei Muumit!

2010-03-01T22:08:00.004+02:00

Olen viime päivinä katsellut paljon Muumeja, lukenut Muumi-kirjoja ja laulanut Muumi-lauluja. Kahvinkin juon Muumi-mukista, mutta se ei varsinaisesti liity tähän. (Ja verrattiinpa minua jopa Muumilaakson asukkaaseen, kun esittelin uutta löytöäni Marimekon alekorista!) Joka tapauksessa varsin Muumi-pitoista on ollut. Kyllästyksen lomassa olen tehnyt muutamia huomioita näiden vallan viehkeiden olentojen (?) elämästä ja olen jopa hieman kateellinen. Muumeilla on nimittäin käsittämättömän uskomaton tapa suhtautua asioihin rennosti ja turhaa murehtimatta. Eräässäkin jaksossa Muumitalo ja koko Muumilaakso joutuu veden varaan. Vesi yltää aina talon yläkerroksiin asti. Normaali perhe olisi tuossa tilanteessa jo aikalailla paniikissa, mutta Muumipappa pesueineen katselee vedenpaisumusta yläkerroksista ja toteaa, että on mielenkiintoista päästä katselemaan omaa keittiötään ylhäältä päin, kun se on veden varassa! Toisessa kohtauksessa, jossa ollaan edelleen veden varassa, perheen lapset katoavat. Mitä tekevät vanhemmat, Muumipappa ja Muumimamma? No tietenkin valmistelevat teatteriesityksen, jota lapsetkin varmasti tulisivat katsomaan ja näin löytäisivät heidät! Voiko loogisemmin enää ajatella! Toivon, että koska jo kuulemma tosiaan hieman näytänkin Muumilaaksolaiselta, tarttuisi myös osa tuota ajattelua minuun. Toki huomioin myös, että vaikka Muumipeikko ei käytä muuten mitään vaatteita, on hänellä uimahousut jalassa uidessaan. Eli aina ei Muumienkaan järjenjuoksu vie voittoa. Ja loppuun vielä teemaan sopien, suoraan oman soittolistamme kärjestä: "Hei Muumit", olkaa hyvä!

Uusi löytö

2010-02-18T20:59:00.002+02:00

Siskoni tästä vinkkasi: Kalastajan vaimo. Pari viikkoa tutustumista takana ja koukkuun jäin. Ihania tunnelmia, suosittelen.

Soitinko huonoon aikaan?

2010-02-17T21:25:00.003+02:00

Sain tänään puhelun puhelinmyyjältä. Siinä ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta myyntiartikkeli oli uusi. Maija (nimi muutettu) langan toisessa päässä kauppasi estopalvelua, jolla voisi estää suoramarkkinoinnin puhelimeen. Siis mitä. En oikeasti saanut sanaa suustani hetkeen. Mietin vain kuumeisesti, kuka ystäväni on tämän pilapuhelun takana. Tokaisin sitten vain nauraen, että enpä tiennytkään estopalveluita kaupattavan ja juuri puhelimitse. Esittelystä selvisi, että samaan pakettiin olisi saanut eston myös sähköpostiin. Ja tietenkin kyse oli maksullisesta palvelusta. Kysyin sitten myös, että eikös sen eston saa jostain ihan ilmaiseksikin, mutta ei kuulemma näin laajana. Ei tietenkään. Tässä vaiheessa jo melkein nauroin ääneen, mutta sain sanottua, että ette te soittajat nyt niin paljon häiritse, että olisin valmis maksamaan häätämisestänne, halvempaa on jättää vastaamatta. Sitä paitsi tämä oli ainakin hauskaa.

P.s. Liityin uuden kuntosalin jäseneksi KAHDEKSI VUODEKSI. Toivon vierailuja kertyvän kuussa enemmän kuin blogikirjoituksia tammikuussa. Koska toisin kuin blogin kirjoittamatta jättämisestä, siitä pitää maksaa, osallistut eli et.

Nimipäiväasiaa

2010-01-15T20:54:00.004+02:00

Silläkin uhalla, että kirjoitukseni tulkitaan huomionhakuiseksi, teen sen silti. Olen vaan niin ihmeissäni asiasta, jonka en ollenkaan ymmärtänyt ennen olevan minulle näin tärkeä. Kyse on nimipäivästäni.
Aina, ainakin minun historiassani, on Hennan nimipäivää vietetty 20. tammikuuta. Mutta ei enää, joku on sen muuttanut ja nyt pitäisi osata virittäytyä tunnelmaan jo 19. päivä. Yhdessä appiukon ja lankomiehen kanssa. Sillä jonkun uuden säännön mukaan samasta nimestä polveutuvat naisten ja miesten nimipäivät on oltava samana päivänä. Minä olisin kyllä pistänyt Heikit ja Henrikit vaihtamaan päivää. Mutta minulta ei kysytty. Eikä liioin ilmoitettu, että näin on. Minun piti ensin luulla että jokaisessa vuoden 2010 kalenterissa on virhe ja sitten päivitellä asiaa ainakin kymmenelle tutulle, ennen kuin törmäsin henkilöön, joka oli uudistuksesta kuullut. Eli ei ollut tieto vaihdosta tavoittanut muitakaan.
Mitä nyt teen niille kymmenille onnitteluille joita saan (vasta) 20. päivä? Pitäisikö lanseerata Nimipäiväni on muuttanut-kortti samaan tapaan kuin Olemme muuttaneet-teemalla on tehty?

Pikkuuseen paree

2010-01-03T20:35:00.003+02:00

Meinaan pulkkamäki. Kun on tuota lunta tullut ihan riittämiin. Tietenkin meidän ensimmäisenä omakotitalovuotena. Vielä ei ole kyllä tarvinnut riidellä kuin siitä, kumpi SAA tehdä lumityöt. Pulkkamäki sai tänään päälleen satsin vettä ja rakennettiin varta vasten mäenhoitoon oikein työkalukin. Innokas mäenlaskija olisi jo kovasti menossa mäkeensä, mutta huomiseen pitää nyt odottaa. Ja huomaa asianmukainen varustus: heijastinliivi tottakai, mutta myös pyöräilykypärä. Erehdyin näyttämään sitä neidille ja sitähän ei sitten päästä otettu ennen sisälle tuloa. Voi toki olla ihan tarpeellinenkin varustus, kunhan tuo mäki tuosta jäätyy ja liukastuu.

Olemisen sietämätön keveys

2009-12-29T14:33:00.002+02:00

Hiljaisuus johtuu keskittymisestä olennaiseen. Vain olemiseen ja siihen ihanaan tunteeseen, ettei tarvitse tehdä mitään.Yhdessäoloon, lepoon, voimien keräämiseen. Sillä niitä taas tarvitaan, kun tammikuu koittaa. Arki. Sitä se sitten on todella, töitä ja päiväkotia. Mutta ei vielä. Nyt nautitaan. Ja kirjoitetaan blogia, jos siltä tuntuu. Nyt en suostu ottamaan paineita mistään.

Joulu on täällä

2009-12-11T15:04:00.002+02:00

Sen toi tullessaan koulujen joulukirkko. Lakeuden risti täynnä kirkassilmiä, joululauluja ja ihanaa odotusta. Miten ihanaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Ja vähän komennettavaakin, mutta silti. Tunnustan: liikutuin ja taisivat silmätkin vähän kostua.

"Pieni liekki pimeydessä

nyt voi olla jokainen.

Pieni liekki, joka kantaa

valon luokse kaikkien."

Loistava linkki

2009-11-23T20:32:00.002+02:00

Bongasin kaverin facebook-statuksesta (kiitos Eepi!) tämän loistavan linkin, http://www.ytv.fi/joulu , enkä voi olla jakamatta sitä teidän kanssa. Mitä itse haluaisit noista aineettomista lahjoista lahjaksi? Minulle kasvohoito tai hieronta olisi mieleen. Tai miksei myös illallinen ja leffailta lastenhoitoavulla kelpaisi. Tai kylpyläviikonloppu tai joogakurssi tai...

Tapahtui tällä viikolla

2009-11-20T20:35:00.003+02:00

Ensimmäisen työviikon saldo:

Uuteen aikaan kääntynyt sisäinen kello, joka herätti tänään, jo neljäntenä aamuna, aikaan, jolloin herätyskello on yleensä soinut. Tänään ei, koska olin sen unohtanut virittää.
Monta uutta ihanaa pikkuystävää.
Vain yksi koneellinen pestyä pyykkiä.
Yksi kyyneliin liikuttuminen joulujuhlaohjelmaharjoituksissa. Mielenkiinnolla odotan, mitä tapahtuu Siirin ensimmäisessä joulujuhlassa.
Käynti hierojalla. Olisi kuulemma saanut mennä aikaisemminkin.
Yksi väärin opetettu kaunokirjain. Meni open kirjaimet korjaamolle.
Mukavaa, aikuista seuraa.
Ihana Siiri vastassa kotona.

Kirjasta, jossa ei ole kuvia

2009-11-11T21:02:00.003+02:00

Äiti ja isä,

tänä vuonna en tahdo uusia leluja.

Niiden värit ovat kirkkaat,

mutta ne haalistuvat nopeasti.

Niiden jäsenet saa hetkessä irti.

Nuken vanutukka tarttuu kampaan,

autosta irtoaa puskuri ja sivupeili,

junakiskot taipuvat,

kaarteissa vaunut lentävät raiteiltaan.

En tahdo, että polkaisette karusellin käyntiin

vaan tahdon, että hyppäätte sen kyytiin.

En tahdo, että pyöritätte narua,

laineita tai myrskyjä,

tahdon että hypitte niitä minun kanssani.

En tahdo, että pumppaatte renkaat täyteen ilmaa

ja vilkutatte ikkunasta,

tahdon että pyöräilette minun perässäni.

En tahdo, että kannatte uimalelut rannalle

mutta vajoatte hiekkaan ja puhelinviesteihinne.

Tahdon että sukellatte minun vieressäni,

tahdon tarttua teitä varpaista.

Tiedän, että tekin olette lapsia.

Olen nähnyt valokuvia: virnistätte kameralle,

molemmilla on päällä pallokuvioinen paita

ja avain roikkuu kaulassa kanttinauhassa.

Hymystä puuttuvat etuhampaat.

Tukka valuu korville ja latvat hapsottavat.

Ääntä ei kuulu, mutta nauru näkyy.

Älkää juosko karkuun!

Tulkaa leikkimään!

-Tittamari Marttinen-

Niin. Miten tarttua hetkeen, unohtaa ne pyykit, tiskit sekä puhelimet ja leikkiä? Puhuttelee etenkin näin töiden alkaessa. Kyllä, töiden alkaessa. Vajaa viikko kotiäitinä jäljellä. Pelottaa, kauhistuttaa ja etenkin tällaisia runoja lukiessa kaduttaakin. Askel on nyt kuitenkin otettu. Harppausta kohti julmaa maailmaa pienentää hieman kotiäidin tilalle astuva koti-isä. Hetkeksi, mutta hetkikin on pienelle iso lohtu. Kuin myös isommalle.

Omalla pihalla

2009-11-04T13:38:00.003+02:00

Koneita keittiössä

2009-11-02T12:49:00.002+02:00

Olen nyt viime viikot paininut itseni kanssa erään asian ympärillä. Ja tuo asia on uusi hieno tietokoneemme, jonka ääressä nytkin istun ja teille kirjoitan. Keittiössä. Niin, keittiössä. Nimenomaan siis tämä sijainti on tässä se painiottelun aihe.

Kannettavamme sanottua sopimuksen irti, päätimme muuton yhteydessä sijoittaa myös uuteen tietokoneeseen. Päädyimme pöytämalliin, koska tässä uudessa tuvassa meillä on työhuone, jonne kone oheistarvikkeineen uppoaa vallan kivuttomasti. Työhuone-malli kiehtoi myös, koska ajattelin, että nyt lapsemme kasvaessa ei hänen tarvitse tottua siihen, että kone hallitsee elämää ja on koko ajan päällä, vaan sitä käytetään silloin kun tarvitaan. Kaunis ideologia, eikö vain.

No. Konehan piti saada heti paketista pois ja koska työhuoneemme oli tuossa vaiheessa vielä lähinnä varaston näköinen (ja on sitä kyllä edelleen) kone iskettiin keittiöön. Ja koska myös keittiössä meillä on hyvin nyt tilaa, sehän sopii tähän mainiosti. Ja kone on lisäksi kaunis, joten se ei haittaa edes esteettistä minää.

Ja nyt päästään siihen pelottavaan osaan: alan tottua koneen läsnäoloon keittiössäni! Miten mukavaa on kuunnella radiota, etsiä Spotifysta uusia biisejä, katsoa Yle Areenasta edellisviikon Kotikadut ja Uutisvuodot, kaikki tämä samalla kun siivoat, laitat ruokaa ja tiskaat. Sillä sitähän me kotiäidit teemme, elämä pyörii hyvin pitkälti keittön ympärillä. Lapsen on saatava ruokaa monta kertaa päivässä ja sotkuahan siitä tulee joka kerta, varsinkin yksivuotiaan kanssa, joka syö itse.

Olemme siis juuri siinä tilanteessa, johon en halunnut. Olinko muuta halutessani siis vain jäärä, joka ei suostu ymmärtämään, että teknologian läsnäolo keittiössä on tätä päivää ja ok, vai olinko oikeassa yrittäessäni säästää lapseni tältä jatkuvalta informaatiotulvalta, mitä kone eteemme jatkuvasti suoltaa? Saahan sen kiinni, joo, mutta entäs jos tulee päivä, etten laita sitä kiinni? Olenko nyt matkalla todelliseen riippuvuuteen, josta ei ole pakotietä ja ennenkaikkea, altistanko lapseni samaan?

Muutoksia

2009-10-30T12:47:00.002+02:00

Päivitin hieman tietojani, sillä en kai enää voi kutsua itseäni tuoreeksi äidiksi? Avopuolisoksi en ainakaan, sillä olen nyt rouva. Niin. Virallisesti siis en enää ole HennaH, mutta jääköön vanha ja rakas identiteettini elämään nyt ainakin tänne blogimaailmaan. Vaikka muuten olen päättänyt myös tehdä tämän nyt vielä julkisemmin, eli annan sähköpostiosoitteeni (joka on uudella nimellä!) käyttöösi. Ja kun nyt muutetaan, niin kunnolla sitten. Anna palautetta uudesta värimaailmasta! Ja loppuun vielä lupaus: marraskuussa tulen kirjoittamaan enemmän kuin lokakuussa. Ei liian vaikea toteutettavaksi.

Väliaikatietoja

2009-10-10T14:37:00.002+03:00

Viimeiset kaksi viikkoa on siis nukuttu mummolassa, annettu lapsi lähes huostaan (toki hyvään), tehty pitkää päivää ja saatu jo melkein valmista! Maalia on löytynyt ainakin kynnen alta ja hiuksista, toivottavasti edes vähän on osunut oikeaankin kohteeseen. Kuva olis kiva, tiedän, ja varmasti tulossa, mutta malttakaa vielä hetki. Maallinen omaisuus kun viettää tällä hetkellä aikaa laatikoissa autotallissa. Kamera on kyllä kulkenut mukana, mutta kaikki piuhat eivät ole aivan paikoillaan. Edes kamerassa.

Ja vielä arvoitus tähän loppuun lauantaiaamun iloksi: Kaksi viikkoa takana, loppuelämä edessä.

Vastaus: Vielä ei puhuta rouvaelämästä vaan remontista. Omakotitalo taitaa olla projekti, joka ei lopu koskaan. Jo nyt olen useaan otteeseen todennut, että tehdään se sitten myöhemmmin...

Vain elämää, ei sen enempää

2009-09-16T21:12:00.005+03:00

Toimetonna ei tarvitse olla, kun on tarpeeksi tekemistä. Viime viikkoina on muun muassa:

Saatu valmiiksi poncho syksyn tuuliin ja tuiskuihin. Myös testattu ja hyväksi havaittu.
Aloitettu leikkikenttäelämä Siirin kanssa. Liukumäki on paras.
Vietetty elämäni parhaita polttareita, tietenkin omia. Kiitos rakkaille ystäville!
Pakattu. Pakattu. Pakattu.
Suunniteltu tapetteja ja maaleja. Ja muutettu mieltä niiden suhteen. Useasti.
Tehty häävalmisteluja. Here comes the bride.
Oltu siivoamatta, sillä eihän enää kannata. Eihän?
Mietitty miten tästä kaikesta oikein selviää.

Kuunteluoppilas

2009-09-02T22:10:00.003+03:00

Kirjoitin vähän aikaa sitten syksyn merkeistä. Nyt niitä on ilmaantunut lisää (enkä tarkoita Kauniiden ja rohkeiden ilmestymistä tv-ruutuuni, vaikka sekin vallan syksyiseltä tuntuu). Merkin antoivat tällä kertaa kokouskutsut, joita tipahtelee laatikosta, hienolla kasvatustieteiden maisteri-tittelillä varusteltuna (mistähän tämäkin johtuu, että kaikki kaupungin posti tosiaan tulee näin?). Maanantaina olinkin sitten kutsuttuna maisterina ensimmäistä kertaa valtuustossa. Tosin vaan takalehtereillä kuunteluoppilaana, mutta kuitenkin. Ja mielenkiintoistahan se oli. Kaikki oli uutta, mutta melkoisen tavallista kuitenkin. Oli hauska huomata, kun siinä pähkäilin ryhmäpuheenvuoron ja ihan henkilökohtaisen sanaisen arkun avaamisen eroa, että ei protokolla kaikille varsinaisille valtuutetuillekaan ihan selvää ollut. Eräs valtuutettu meinaan puhui paikaltaan, kun keltainen valo syttyi ja ihmetteli sitten ääneen, että mitäköhän tuo mahtaa tarkoittaa. Ihailtavaa rohkeutta tunnustaa, että ei tiedä.

Tänään urakka jatkui ja kesätauon jälkeen oli aika nuorisolautakunnan, tällä kertaa tutustuimme nuorisotiloihin Ylistarossa. Hienot tilat ja paljon nuoria. Mieleen tuli, että voisikohan näitä vierailuja hyödyntää jotenkin paremmin? Nyt vain kävelimme siellä, pällistelimme nuoria ja päinvastoin. Juttelu oli kovin väkinäistä ja vähäistäkin. Mikä olisi parempi kosketus nuorille päätöksentekoon, kuin kysellä asioista lautakunnalta, joka niistä päättää (tai ainakin uskoo/uskottelee päättävänsä). Tämä vaatisi vähän valmisteluja, eikä varmaan olisi tarkoituksenmukaista joka kokouksen yhteydessä, mutta varmasti toteutettavissa toisinaan.

Itse kokouksesta mieleen jäi muutama seikka. Aktiiviset vanhemmat olivat tehneet aloitteen vessan saamisesta liikennepuistoon. Jo näin vähäisellä vanhemman kokemuksella voisin todeta, että aika välttämätöntä se olisikin. Yhdistelmä paljon lapsia, ei vessaa ei yksinkertaisesti vaan pidemmän päälle toimi. Puhuttiin uuden, tietenkin hienon ja kalliin huoltorakennuksen tekemisestä. Yhdessä muutaman muun lautakunnan jäsenen kanssa teimme huomion, että vieressähän on kesäisin pääosin täysin käyttämättömänä oleva lukio, jossa vessoja riittänee. Ainut vastalause tuntui olevan, että kun sitä ei voi sitten valvoa ja sieltä pääsee kulkemaan sitten muuallekin. Anteeksi nyt vaan, mutta jopa valvonnan järjestäminen, puhumattakaan muutaman oven asennuksesta tai lukon vaihdosta tulee joka tapauksesa halvemmaksi kuin kokonaisen uuden rakennuksen tekeminen, johon on tehtävä kaikki viemäröinnit ja muut tekniikat. Jos ei nyt pysyväksi ratkaisuksi (kun halua uudelle rakennukselle tuntui kovasti olevan) niin ainakin ensi kesäksi (ja kaupungin toiminnan hitauden ja vallitsevan ajan tietäen luultavasti muutamaksi seuraavaksikin). Luvattiin selvittää, kirjattu ei kuitenkaan mihinkään.

Vanhat takit Intersportin kautta kiertoon

2009-08-27T22:29:00.002+03:00

Loistava uutinen! Nyt kaikki kaivamaan vanhat takit esille ja mars Intersportiin!

Vanhat takit Intersportin kautta kiertoon

Posted using ShareThis

Iso tyttö

2009-08-27T21:47:00.004+03:00

Yksivuotias Siiri pääsi tänään juhlimaan ravintolaan, tilasi ensimmäisen kerran ruokaa listalta ja sai jälkiruuaksi jäätelöpallon!

"Vielä tänään sinä painat varovasti jalkasi lattialle ja tunnustelet kestääkö se askeliesi painon.

Vielä tänään tarraat kiinni käteeni ja liikut hitaasti samaan tahtiin kanssani.

Mutta riemastuneessa ilmeessäsi on jo lupaus huomisesta:

Minä menen, minä juoksen, minä lennän eteenpäin!

Pysy perässä äiti, olen matkalla seikkailuun!"

Nyt sitä saa

2009-08-24T13:02:00.003+03:00

Sadonkorjuun aika.

Nimittäin kesäkurpitsaa. Kun keväällä minulle kerrottiin, että kesäkurpitsasta tulee hyvin satoa, olin toiveikas, mutta näin optimisti en kuitenkaan uskaltanut olla. Vai mitä sanotte yllä olevasta kuvasta? Vieressä ihan tavallinen kuulakärkikynä. Kerro ihmeessä, jos tiedät hyvän reseptin, jossa voisin satoani hyödyntää.

Punainen tupa ja perunamaa

2009-08-18T21:38:00.002+03:00

Kyllä, otsikko sen kertoo, seuraavan asuinpaikkamme. Tänään on pistetty nimet paperiin ja se on nyt niin virallista, että uskaltaa ääneenkin sanoa. Ja mustalla valkoiselle kirjoittaa. Jatkossa siis luvassa remontointia ja puutarhan hoitoa tälläkin foorumilla. Kuvia lupaan, jahka maallinen omaisuutemme pääsee perille, ajatukset siellä jo ovat. Vielä kuitenkin joudumme kuukauden verran odottelemaan. Matkan pituudesta ei viivästys johdu, sillä linnuntietä matkaa tulee alle kilometri. Annetaan nyt edellisten kuitenkin hyvästellä talonsa rauhassa.

Syksyn merkit

2009-08-13T22:30:00.003+03:00

Syksy on varoittanut tulostaan jo useammalla tavalla, tässä muutamia.

Toukokuusta asti kukkineet orvokit eivät ole enää tunnistettavissa.
Hiusten väri tummeni muutamalla asteella.
Järjestölehdet kolahtivat taasen tauon jälkeen postilaatikkoon.
Marjat ovat mehuina tai pakkasessa.
Puikoilla on paksua villalankaa.
Perunat pitää taas kuoria.
Yöllä pitää sytyttää valo nähdäkseen mennä vessaan.
Kollegat menivät töihin.
Medän perheen pää jää pian kesälomalle.

Vauhtia ajoissa

2009-07-29T10:26:00.004+03:00

Radalla.

Ei kesäviikonloppua ilman festareita. Antejaan soi jälleen oma kaupunkimme ja jo kuudetta kertaa järjestetyt Vauhtiajot. Ja meidän perhe oli tietenkin mukana, niin lavalla kuin radallakin. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, sillä Siirihän ei enää rattaissa istu, elleivät ne liiku. Joten sitten kontittiin ja hankittiin vähän lisää vastustuskykyä. Harkitsen kuvassa näkyvien aitojen hankkimista kotiinkin, esimerkiksi television ja pihan istutusten eteen. Pitänee kysyä järjestäjältä, mistä niitä saa.

Luksusta on...

2009-07-20T16:26:00.004+03:00

...nauttia hyvästä musiikista loistavassa seurassa aurinkoisella Kirjurinluodolla.

...musiikin lomassa syödä ja juoda hyvin.

....kuvan vessa festareilla, teltassa, kolmannessa kerroksessa.

...nukahtaa festarielämyksen jälkeen sisätiloissa, puhtaissa, valkeissa ja pehmeissä lakanoissa.

...herätä ja huolehtia vain oman aamupesun, -pisun ja -palan tarpeesta.

...hakea lapsi mummolasta ja huomata olleensa ikävöity.

Pieniä iloja

2009-07-11T10:12:00.005+03:00

Punaista mansikassa. Kukka kesäkurpitsassa. Aurinko.

Ja se ihanin, ' Äiti ' siitä pienestä, niin rakkaasta suukkosuusta.

Kesätelevisio

2009-07-09T10:44:00.003+03:00

Kesäisin televisio jää yleensä aika vähälle huomiolle, mutta tällä viikolla se on kuitenkin pitänyt avata heti aamusta, sillä Yle:n aamutelevisio on tehnyt lähetyksensä täällä, Seinäjoella. Kiva katsella tuttuja maisemia ja ihmisiä, hienoa julkisuutta koko kaupungille. Huomenna vielä ehtii, sillä jatkavat samaa rataa. Ainakin koosteet ovat toki nähtävissä myös Yle Areenassa. Samasta paikasta yritin muuten etsiä myös Ruma Suomi-ohjelman jaksoa, jossa kohteena oli Seinäjoki. Taisin kuitenkin myöhästyä, sillä enää en ohjelmaa Areenasta löytänyt. Sattuiko joku näkemään?

Siinä aamutouhujen lomassa televiso on jäänyt päälle ja heti aamutelevison jälkeen vuorossa ovat keskiviikkoisin ja torstaisin Serranot perheineen. Joskus muutamia vuosia sitten katsoin sitä muutaman jakson ja nyt jäin ihan koukkuun jo parin jakson jälkeen! Espanjaa en ymmärrä sanakaan, mutta sitä on silti niin hieno kuunnella, miten joku voi puhua niin nopeasti! Ja miten loistavasti sarja on tehty, olen ihan mukana juonessa, vaikka en ole sarjaa nähnyt kahteen vuoteen ja henkilötkin ovat jo osittain vaihtuneet. Tänään tirautin pari kyyneltäkin. Se jos mikä kertoo, että kyseessä on hyvä sarja!

Täällä taas

2009-07-03T13:29:00.004+03:00

Jos on blogi ollut huonolla hoidolla, niin kasvimaani näytti eilen tältä. Etualalla porkkana, taaempana havaittavissa punajuuri ja oikealla perunaa. Jossain siellä seassa myös salaattia ja tilliä. Pari tuntia ja näky oli jo hieman parempi. Suorissa riveissä kasvava rikkaruohoton esimerkkikasvimaa on silti edelleen aika kaukana omastani. Minä olen kuitenkin tyytyväinen tähän.

Ja tyytyväinen olen myös, vaikka en olekaan blogiin ehtinyt kirjoitella. Tein viime aikojen pisimmän ennätyksen ja olin päivää vajaa viikon ilman tietokonetta. Ei siis facebookkia, sähköpostia tai blogeja. Tihkaisi alkuun, mutta riippuvuus väheni. Osansa toki teki myös ystävämme aurinko, joka helli ja hoivasi niin etten ehtinyt kovinkaan kärsiä. Ihan kuin olisi lomalla ollut.

Festarit nro 2

2009-06-15T11:33:00.005+03:00

Evie, ikä 3, Provinsseja takana nyt 2. Rock.

Siiri ja Ellu fanittamassa Anna Puuta.

Provinssissa voi asua! Muistan nähneeni tämän tekstin jossain paidassa ja siltä se taas tuntui. Tuli heti niin kotoinen olo, kun portista astui sisään. En edes muista, monesko Provinssi tämä minulle oli, mutta Siirille se oli ensimmäinen. Itse taisin päästä ekaa kertaa vasta 15-vuotiaana, että aika saavutus Siiriltä! Peltoritkin pysyivät päässä, vaikka kokeiluhetkellä pitikin kapinoida kovasti vastaan. Taisi neiti tajuta, kuinka cool ne ovatkaan! Olisi meinaan ollut äidilläkin niille tarvetta iltamyöhään, kun Siiri oli jo hyvässä hoidossa mummolassa. Lauantai-illan räjäyttänyt Manovar taisi samalla räjäyttää muutamat tärykalvotkin.

Festarit nro 1

2009-06-15T11:11:00.005+03:00

Access All Areas. Ja jos ei hymy riitä, niin on mulla tää passikin.

Festarikausi avattu! Lähinnä perhesyistä Lahdessa, F1-venekisoissa. Kauniit puitteet, kansainvälinen meininki ja ennenkaikkea hyvä fiilis. Ja sallittakoon tähän väliin pieni mainos, lisää kesätapahtumia osoitteessa www.speedpromotion.fi.

Nytpä tahdon olla ma, pienen puutarhan laittaja

2009-06-09T21:37:00.006+03:00

Sillä niin on kitketty, huollettu ja istutettu. Myös palellutettu muutamat kesäkukat ja ehkä jopa liikaa osaa kasteltu. Omalle, pienelle pihalle ei hurjia mahdu, mutta jotain kuitenkin, jopa syötävää. Kuvissa näkyvät orastava salaattiviidakko, sekä hieman enemmän iskuja saaneet persilja ja basilika. Suoraan kaupan vihannesosastolta, niin tuuheina ja komeina ostetut. Basilikan taisi viedä halla, tai näin ainakin uskottelen itselleni, mutta persiljan suhteen saattaa olla vielä toivoa. Huomaa myös ruohosipuli, joka on todellakin talvehtinut tuossa ruukussa! Kotipihan hyötypuutarhakuvista puuttuu vielä amppelimansikka, kuvaan sen sitten, kun on täynnä suuria punaisia marjoja.

Innostukseni onneksi olen saanut käyttööni kokonaisen kasvimaan tuolla vähän kauempana, taajaman ulkopuolella. Ja kauppaan kuuluu myös asiantunteva ohjaus. Hyvä niin, sille on tarvetta. Lähdin iloisesti haravaa heilutellen kitkemään muunmuassa hienosti itäneiden porkkanoiden ja punajuurien seasta rikkaruohoja. Ilman ohjausta olisin kyllä kitkenyt ainakin porkkanat ja jättänyt ne rikkaruohot. Todellisia rumia ankanpoikasia ovat, niin pieniä ja hentoisia, ihan ruohon näköisiä vielä.

Tein tänään muuten kesän ensimmäisen raparperipiirakan. Ihanaa. Ja senkin ainekset omilta tiluksilta, kyllä kelpaa.

Sateen sattuessa...

2009-06-04T11:08:00.006+03:00

...voi vaikka palata näihin viime viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Vielä on kesää jäljellä!

Europe is here

2009-05-29T11:54:00.006+03:00

Enkä tarkoita nyt sitä ruotsalaista, Wikipedian mukaan pop-heviä soittavaa yhtyettä, vaan eurovaaleja. Final countdown on alkanut. Joko olet äänestänyt? Minä en, mutta menossa tietenkin olen. Muutaman hyvän ehdokkaan välillä on vielä valinta tekemättä, siksi viivyttely. Hyviä ehdokkaita, joiden joukossa omanikin on, löytyy täältä. Eilen sain portailleni muutaman nipun vaalilehtiäkin, jotka pitäisi toimittaa eteenpäin. Ei kun lenkille siis ja postilaatikkoja kolistelemaan.

ViNO (Vihreät Nuoret ja Opiskelijat) lähestyi sähköpostilla, joka piti sisällään seuraavan tiedotteen. Näinhän se on.

*
ViNO: EU:ssa ei ole Suomen etua
Eurovaalien lähestyessä ehdokkaat vakuuttelevat kilvan ajavansa parlamentissa Suomen ja suomalaisten etua. Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO haluaa palauttaa eurovaalikeskustelun siihen, mitä se todellisuudessa on – eri arvomaailmojen välistä kilpailua.
"Ei suhteessa Euroopan unioniin ole olemassa mitään yhtä yhtenäistä Suomen etua. EU:ssa tehtävät päätökset ovat samalla tavalla ideologisia päätöksiä kuin kansallisissa parlamenteissa. Esimerkiksi viime päivien Ari Vatasen aloittama ilmastonmuutoskeskustelu tai Kai Pöntisen aloittama maahanmuuttokeskustelu osoittavat hyvin kokoomuslaisten ja vihreiden erilaiset käsitykset Suomen eduista," ViNOn puheenjohtaja Sini Terävä summaa.
"Ehkä ehdokkailla on haluja puhua Suomen edusta, koska heidän on vaikea sitoutua oman eurooppalaisen viiteryhmänsä päätöksiin. Istuvathan monien suomalaisten puolueiden mepit melko kummallisissa parlamenttiryhmissä EU:ssa. Keskustan ehdokkaita tuskin huvittaa kertoa äänestäjilleen, että heidän ryhmänsä EU:ssa ajaa maataloustukien lakkauttamista eikä arvoliberaaleina esiintyvien kokoomuslaisten ole helppoa paljastaa olevansa samassa veneessä parlamentin kovimpien konservatiivien kanssa, joista monet esimerkiksi vastustavat aborttia," valottaa ViNOn pj Erkki Perälä.

Mainoksen uhri, onneksi

2009-05-29T11:17:00.007+03:00

Sillä ostin eilen Muista runolla-kirjan. Näin ensin koko alkuviikon siitä mainoksia ja olipa kirjakerhon kuukaudenkirjanakin. En kuitenkaan malttanut odottaa (ja maksaa postimaksuja) vaan hain kirjan ihan livenä Suomalaisesta. Enkä kadu. En malttanut eilen sammuttaa valoa, kun uppouduin niin täysin. Ihania pieniä ja pidempiäkin pätkiä nykyrunoutta, jota ei juurikaan tule luettua. Minä ainakin tarvitsen runoni juuri näin, hyvin toimitetussa paketissa. Ja vaikka kirjaa mainostetaankin avuksi onnitteluun, on valituista runoista iloa ihan vain itsellekin. Ja löysinpä kokoelmista jo ainakin yhden kirjan, joka on pakko hankkia. Tittamari Marttinen on kirjoittanut runokirjan, joka kantaa nimeä Tuuliviiri-Siirin tuttavapiiri!

Seuraavaa runoa luin pitkään. Vaikka Siiri jo lähtiessäni heiluttaakin, tuntuu tämä niin tutulta.

"Ja nyt tämä vaihe:
äiti on ainoa joka kelpaa,
Isä? Juuri ja juuri. Pienen hetken joku muu,
sitten, lattialla tai toisen sylissä,

katse jo etsii niitä kasvoja, niitä silmiä,

sitten ääntely, vetoomus, hätä, kiukku

- et saa mennä pois, kadota!

Kunnes palaavat ne käsivarret

ja kaikki on hyvin.

Se menee kuulemma ohi. Hyvä niin.

Se on välttämätöntä, kehitysvaihe, sanotaan. Minä uskon.

Viimeinen varmistus

maailman pohjimmaisesta hellyydestä,

kohdun sisimmästä turvallisuudesta?
Ennen kuin irrotat otteen

ja astut elämän avaralle lattialle?

Isoisän höpinöitä.

Olette kehitysvaiheessa, nuori neiti. Kehitysvaiheessa,

ei sekoiteta siihen tunteita tai metafysiikkaa.

Molempia on suvussa

ihan tarpeeksi. Mutta eiväthän ne välttämättä periydy. "

-Lassi Nummi-